Ulkona kaikesta

Olen ollut ulkona melkein kaikesta!! Koneeseen en ole oikeastaan koskenut sitten torstain (katsoin kyllä postin lauantaina). Sain taas jonkun kumman viiruksen ja olen maannut sängyn pohjalla lauantaista. Joka paikkaa pakotti, nenä tukossa, kurkku karhea.
Eilen soitin pomolle ja työkaverille ja sanoin ettei minusta ole tänään töihin. Pomo sanoi heti ettei valitettavasti ole nyt ketään kuka tulisi tuuraamaan joten työkaveri saisi yksin pakertaa kahden hommat. *Ähhhh ja ggrrr* Heti tuli paha mieli, enhän minä nyt tahalleen sairastunut!! Kävin tänään omalla lääkärillä ja hän "avasi" sairasloman ja jätti päivät avonaisiksi. Lääkärin mielestä voisin olla jopa torstaihin kotona lepäämässä! Mutta taidan mennä töihin jo keskiviikkona, jos kuumetta ei enää ole huomenna.
Miten osaakin olla huono omatunto, kun lepäilen kotona ja työkaveri painaa pitkää päivää kahden edestä. Olemme olleet liian kilttejä emmekä ole sairastelleet puoleentoista vuoteen ollenkaan!

Perjantaina kävin töiden jälkeen yksin kaupungilla, kiertelin ja etsin itselleni vaatteita. Tuli kyllä taas kerran ikävä Suomen vaatekauppoja ja niiden valikoimaa. Meinasin hermostua, kun ei meinannut löytyä minkäänlaista kivaa hametta mihin tälläinen pohjoismaalainen tasaisesti maanpinnalla seisova keski-ikäinen nainen voi itsensä työntää. Kokeilin jopa farkkuja ja ne jäivät valitettavasti vain puoleenreiteen. Kyllähän nämä nuoret (ja vanhemmat) naiset ovat täällä pitkiä ja hoikkia, mutta löytyyhän täällä nyt pikkasen tukevampiakin naisia. Pitäiskö alkaa pukeutua nyt sitten tylsään, harmaaseen vekkihameeseeen tai jakkupukuun???? Suomessa sentään löytää muodikkaita vaatteita hieman isommillekin naisille.
Toinen hikoilun aihe oli kengät .... etsin korollisia kivoja jokapäivänkenkiä eikä niitäkään meinannut löytyä. Mikähän minulla on, kun mikään ei kelpaa?? Tai kelpaa tietysti kaikki ne mitkä maksat maltaita, miten ne tarttuvatkin käsiin heti. Aloin jo hermostua, kun halusin pikkukengät ja hameen lauantai-iltana teatteriin päälle.

Uudet vaatteet ovat nyt tuolla kaapissa vielä kokeilematta, kun vietinkin lauantai-illan teatterin sijasta sängyssä! Ja olin niin odottanut mukavaa teatteri-iltaa drinkkeineen ym. :(

Jostain kumman syystä täällä on alettu juhlia enemmän ja enemmän vihreän saaren sankaria eli Pyhää Patrikia. Joka puolella soi irlantilainen musa, pubeissa tarjoillaa irlantilaista olutta... onhän täälläkin Patrikeille nimipäivä (paikallinen vastaava nimi on Domagoj), mutta ei sitä nyt niin kauheasti ole ennen juhlittu. Mutta onhan se hyvä, että aina löytyy juhlimisen aihetta:)

Lauantain olin sen verran vielä tolkuillani, että pystyin katsomaan Cro cop, Mirko Filipovićin ottelun. Eihän se taaskaan kauaan kestänyt ja Mirko voitti. Aikaisemmin en voinut sietää mitää Kickboxia tai tavallista nyrkkeilyä, mutta kummasti sitä innostuu tuollasestakin urheilusta. Ja se hyvä puoli noissa otteluissa on etteivät kestä montaa rundia;)