tiistai 1. marraskuuta 2011

Marraskuun eka


Ihanaa, kun on keskellä viikkoa arkipäivä vapaa! Täällä on tänään Pyhäinmiesten päivä ja pyhäpäivä. Ylimääräinen vapaa lyhentää kivasti työviikkoa ja eilinen työpäivä oli tosi iisi. 
Vapaita ja helppoja päiviä ollaan kaivattukin, kun on ollut niin helskatin kiirettä ja raskasta töissä viimeiset pari viikkoa eikä taida tulla siihen tulevaisuudessakaan helpotusta.


Meillä on ollut mahtavat syyskelit melkein koko ajan. Lämpötila on päivällä lähemmäs parikymmentä astetta, yöllä on kyllä kylmää. Välillä kaivettiin jo talvikamppeita (=talvitakkeja) esille, kun veti niin kylmäks, mut tänään sai taas heivata takin nurkkaan. 
Yleensä pyhäinmiestenpäivänä käydään hautausmaalla sytyttämässä kynttilä kaikkien poismenneiden muistoksi, mutta tänään ei mentykään. Oli kyllä tarkoitus, mutta mentiinkin rantaan kävelylenkille ja nautittiin auringosta ja meren tuoksusta. Sen jälkeen oltiin niin väsyjä ettei ennätetty mennä hautausmaalle. Sytytin kynttilän täällä sisällä ja vielä yhden tuonne ulos. Ehkä huomenna ennätetään jossain välissä käydä hautausmaallakin.


Mietin tässä samalla mitä kaikkea on tapahtunut viime aikoina .... Aina on mielessä raapustaa tänne jotain, mutta ajatukset ovat muualla ja SE hetki menee sitten ohi. Ja myöhemmin kaikki tuntuu niin tyhmältä postailla tänne (niin kun nytkin kirjoittelen vaan sitä sun tätä hölinää). On ollut rahojen takia hankaluuksia ja vääntelyä; kaikki ihmissuhteet eivät ole olleet aina niin kuin pitää; esikoinen on aloittanut autokoulun ja vaihtanut työpaikkaa enkä tiedä miten kouluhommat oikein on (jos nyt siellä edes käy); töissä on stressiä ... mies jää pariksi kuukaudeksi kotiin, koska hotellit laitetaan talviteloille .... Ai niin ....
Mies kävi kuvauksissa ja pääkaupungissa lääkärin juttusilla .... Lääkärin mielestä hän ei tällä hetkellä tarvitse leikkausta!! Kehoitti seuraamaan tilannetta ja jos ei mitään ihmeenpää ilmene niin seuraavan kerran keväällä taas kuvaukset ym. Helpottuneita olemme kaikki, mutta jollain tavalla tiesin sen jo ennen kuin kuulin edes lääkärin kommentin.  Mies oli kyllä itse ihan varma, että joutuu leikkaukseen. Valmistautui kaikin puolin parin kuukauden toipilasaikaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen ... eikä ollut kovin optimistinen jatkojen suhteen. Mutta näin sivusta seuranneenna mies on voinut ihan hyvin, ei minkäänlaisia vaivoja ym. Ne kasvaimet ovat siellä sisällä, mutta onneksi ovat pysyneet ihan iisisti paikallaan ja saman kokoisina. Ja pysykööt vielä jatkossakin!
Jostain syystä tuo miehen tilanne ei ole viime aikoina liikaa pistänyt mietityttämään ... olen ehkä hyväksyt jotkut asiat sen suhteen ja toisaalta on ollut niin paljon muuta ajateltavaa...


Pulasta ei ole kuulunut vielä juuta eikä jaata. Tai kyllä Pulan ihminen otti yhteyttä ja kertoi etteivät suomalaiset ole vielä päättäneet mitä haluavat. Ehkä joulu-tammikuussa ottavat yhteyttä ja silloin on ehkä tapaaminen. Mielessä pyörii vaikka mitä, mutta onko rohkeutta ottaa mieletön askel johonkin uuteen??  Välillä tuntuu (ja on kai pakko myöntää), että alan olla todellakin liian vanha joihin mielettömiin muutoksiin. Vaikka käyttäytyminen välillä muistuttaa "alle keski-iän" niin kyllä kroppa kertoo ikävuosien lisääntyvän liiankin nopeasti. Mutta eiks sitä sanota johonkin siihen suuntaa, että jos mieli pysyy nuorena niin pysyy kroppakin;)
Esikoinen leikkasi pari päivää sitten hiuksiani ja totesi siinä samalla, et "äiti sulla on harmaita hiuksia". Apua!!! Ja niitä oli kuulemma niin paljon ettei auttanut enää irti repiminen!! Tähän asti niitä on löytynt ehkä pari vuodessa, mutta nyt on kuulemma muutamasa kohdassa ihan kunnon tuppo :(  Mutta eihän se ole kummakaan kaiken tämän hullunmyllyn keskellä. Ei auta muu kuin raitaa tai väriä päähän. Mä olen aina ajatellut, että saan harmaita hiuksia vasta joskus kuusikymppisenä niin kuin oma äiti. Ei hänellä ole vieläkään kunnolla harmaita hiuksia vaikka on tumma ja ikää on jo ... uhuh.


Vaikka keski-ikä on ylitetty ja paikkoja kolottaa kaipaan tällä hetkellä jonkinlaista piristystä ja menoa tähän harmaaseen arkeen!!!

3 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Ei olla viela liian vanhoja uusiin touhuihin!!! Uudet jutut tuovat piristysta elamaan. Sen voin sanoa taman syksyn kokemuksella ;).

Elina Koivisto kirjoitti...

Uusi homma voisi todellakin olla piristykseksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Rohkeutta ja siunausta!

finkinja kirjoitti...

Tuula, nyt uteliasuuteni heräsi ...mitä uutta?

Olen ihan samaa mieltä Elina, viisi vuotta nyt on tullut täyteen tässä hommassa .... jonka piti olla vain pakollinen väliainakinen ...