Aurinko pilkahteli tässä yhtenä päivänä ja olen yrittänyt ennättää metsätielle kävelylenkeille. Aina on niin vaikeaa saada itseä liikkeelle, mutta kun sinne polulle pääsee tuntuu niin kivalta kuunnella lehtien kahinaa ja haistella syksyisiä tuoksuja.

Yleensä Kimi-koira lähtee mukaan, mutta tällä viikolla olen jättänyt kotiin ettei tarvitsisi joka päivä pestä. Sen verran kuraista tiellä on. Kimi näyttää niin surkealta, kun huomaa ettei pääsekään mukaan ... kääntyy eteisessä ympäri ja menee takaisin omalle paikalle.
On se muuten kumma, miten nuo koiratkin oppivat nopeasti "talon tavoille" ... heti kun laitan maastokengät jalkaan, tietää että on ehkä luvassa retki metsään. Alkaa hullun lailla hyppimään koria (jossa pidän talutushihnaa ja pantaa) kohti ja pyörii väkkäränä jaloissa. Ja miestä komentaa ottamaan kävelykepit oven pielestä mukaan:)
Ehkä huomenna on jo parempi ilma ja pääsee Kimikin metsään!