sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Tilannekatsaus

Pari päivää vierähti rantakaupungin hotellilla esikoisen tukena ja turvana.
Kiitos vaan kaikille peukutuksista ja mukana olosta, mutta tällä kertaa onni ei suosinut eikä päässyt jatkoon. Tuli ainakin treenattua hermoja ja istumalihaksia ja nähtiin miten telkkarishowta tehdään.
Onnea tuossa jatkoon pääsyssä todella tarvitaan, koska lahjakkuudella ei ole kuin pieni osuus siitä kenet valitaan "suuren juryn eteen". Siellä istuessa kuulin todella paljon erittäin lahjakkaita ja eteviä nuoria jotka eivät sitten pääseetkään jatkoon. Ehkä toinen tilanne olisi ollut, jos "ammattilaiset" olisivat olleet heti kuuntelemassa ja valitsemassa jatkoon menijöitä.
Mutta esikoinen ei ollut kauhean pettynyt asiasta, flunssa iski päälle toissa päivänä ja se verotti kyllä sen verran äänestä ettei päässy näyttämään kaikkea mitä osaa.
Ja viime maanantaina oli erään yksityisen "laulukoulun" pääsykokeissa ja pääsi sinne opettelemaan laulamisen saloja ja esiintymistä :) Nyt vaan meitä pelottaa millainen koulumaksu ja lasku sieltä tulee lukukaudelta :O Mutta koulun opettajat ovat ammatitaitoista väkeä ja sieltä on jatkanut eteenpäin monia nykyisiä kuuluisuuksia.



Eilen esikoisen tukena oli tyttökaveri joten me teimme kävelylenkin rantakaupungin läpi ja nautittiin ihanasta, lämpimästä syyskuun päivästä. Harmittelin etten ottanut uikkareita mukaan, vesi on vielä riittävän lämmintä uiskenteluun ja rannalla olikin ihmisiä aurinkoa ottamassa.
Tuli taas todettua ja ihmeteltyä miten kauniissa paikassa asun!!


Rannassa olikin joku vanhojen autojen ja moottoripyörien kokoontuminen ja jäimme ihastelemaan näitä kaunottaria.


Viime viikonlopun suurin yllätys (ja ehkä koko kesän suurin yllätys) oli törmätä suomalaiseen "kuuluisuuteen" meidän kylällä.
Olin tulossa lauantai-iltana kymmenen aikaan kyliltä ja meidän tiellä tuli vastaan kolme naista. En sen kummemmin heitä huomannut, mutta heidän käveltyä ohi aloin itsekseni miettiä miten heidän puheensa kuulosti tutulta .... itse asiassa en heti tajunnut puhuivatko kroatiaa vai suomea, ymmärsin heidän puheensa aivan normaalisti. Eräs nainen oli erittäin tutun näköinen ja siinä heidän ohi kävellessä päässä alkoi raksuttaa ja jäin suoraan sanoen suu auki katselemaan heidän perään. Siinä samalla hetkellä mies soitti kännyyn ja aloin selittämään kenet juuri näin enkä voinut käsittää vieläkään näkemääni. Mies tietenkin kehoitti mennä heidän perään ja pysäyttämään heidät. Mutta olin niin puulla päähän lyöty etten osannut toimia tarpeeksi ripeästi. Hiljaa hiippaillin perään ja huomasin heidän menneen ravintolan terassille syömään. Ujous iski päälle enkä kehdannut mennä tunkemaan itseäni heidän seuraan vaan menin kiltisti kotiin ja istutin itseni telkkarin ääreen. Ennen puolta yötä mies soitti ja kertoi suomalaisrouvilta terveiset, että tulen sinne terassille heitä moikkamaan! Mies oli mukamas mennyt töiden jälkeen hakemaan hiukopalaa ja oli mukamas kuulevinaan suomenkieltä ja meni rohkeana poikana kertomaan, että kotona odottaa suomalainen vaimo nälkäisenä:)
Ei auttanut muuta kuin laittaa vaatteet takas päälle ja jollain tavoin saada naama edustuskuntoon keskellä yötä:) Se ilta venyikin sitten terassin vaihtojen kautta kahteen asti ja Sofi Oksanen ja muut naiset osoittautuivat erittäin mukaviksi ja huolettomiksi ihmisiksi:)
Seuraavana parina iltana vietettiin todella mukavia, antoisia, pitkiä keskusteluhetkiä kirjailijan ja hänen perheensä kanssa. Olen todella positiivisesti yllättynyt ja iloinen tästä tapaamisesta!!
Ja vieläkin ihmettelen, että tapasin heidät juuri täällä meidän kylällä .... maailmassa on monia mukavia, ihania paikkojan joihin he olisivat voineet mennä lomalle. Ja he ihmettelivät, että törmäsivät suomalaiseen naiseen tälläisessä pienessä kylässä ilman minkäänlaisia suunnitelmia:)
Mitä ihania yllätyksiä elämä tuo tullessaan!!

11 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Olipas hauska piristys elämääsi! Maailma on pieni.

Jonna kirjoitti...

Aina pitäisi vaan uskaltaa tervehtimään, onneksi mies teki homman puolestasi!

bissecat kirjoitti...

Wau!!Sofi Oksasen kirja todella suosittu ja palkittu.mieletöntä.

Anne kirjoitti...

Mulla on vähän sama juttu: en kehtaa välttämättä puhua suomalaisille, kun aina ajattelen, että enhän minä Suomessakaan tuppautuisi heidän seuraansa... ;-P

Anne kirjoitti...

Mutta sun mies teki tosi ovelasti! ;-D

Nina kirjoitti...

Hih, elaman pienia ihania jannityksen hetkia :-)

SaaraBee kirjoitti...

Oletko lukenut Sofin kirjoja?
Puhdistus oli kerrassaan upea kirja. Vaikkakin aika rankaa luettavaa...

finkinja kirjoitti...

Elina,
tuona hetkenä maailma tuntui todella pieneltä:)

Jonna,
tosi on! Ei sais kainostella turhaan.

Bissecat,
oletko lukenut kirjoja?

Anne,
eiks ole ovela mies;)? Mua olis varmaan harmittanut myöhemmin etten mennyt moikkaan. Mut pitää nyt taas taputtaa miestä olkapäälle ja kiittää ;D

Nina,
;D

Vihreatniityt,
en ole lukenut. Ovat tainneet ilmestyä sinä aikana kun olen ollut täällä eikä kukaan ole tajunnut laittaa tulemaan! Mutta ehkä nyt saan tilaisuuden lukea kirjoja.

MaaMaa kirjoitti...

wau, olipa hauska juttu - ja upeeta, että ottivat teidät ilmiselvästi seuraansa ja kavereiksi samantien! :)

elsi kirjoitti...

Ihana Koli . :o)

Saara kirjoitti...

Ihana kohtaaminen! Sina onnen tytto paasit tapaamaan Sofin.