perjantai 22. toukokuuta 2009

Pitkä päivä takana

Olen ollut huono kirjoittaja viime aikoina.
Ajatuksissa on ollut vaikka mitä, mutta aikaa naputteluun ei ole löytynyt ...
tai en ole edes kovin paljon etsinyt.
Viime päivät ovat hurahtaneet ohi menoissa ja tuloissa ja helle on vienyt loput mehut.
~
Pitkä perjantaipäivä takana ...
mies lähti tuttavien kyyditsemänä aamulla kuudelta Zagrebiin, olivat perillä todella nopeasti.
Minä saatoin nuorimmaisen jo ennen seitsemään kunnantalon eteen josta luokkaretkeläiset lähtivät matkaan busseilla ja tallasin sitten itse töihin.
Huonosti nukutun yön jälkeen päivä on mennyt kuin sumussa ja piti puskea itseä eteenpäin, että sain hommat tehtyä ajallaan.
Illalla piti vielä hypätä esikoisen vikaan vanhempainiltaan ...
kolmestakymmenestä oppilaasta paikalla oli vain seitsemän vanhemmat!!! Ei kyllä vähempää voi vanhempia kiinnostaa nuorten koulumenestys!!
Vaikka meillä mennään erittäin ylä-ja alamäkeä esikoisen koulun suhteen, niin kyllä jaksan siellä aina käydä ja olla kiinnostunut.
~
Mies on siis sairaalassa, ottivat heti aamupäivällä kaikenlaisia kokeita ja maanantaina on leikkauslistalla.
Ollaan soiteltu useampaan kertaan päivän aikana ja kuulostaa melko rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Sukulaismies D. kävi hänen luona heti iltapäivällä ja kohotti vielä enemmän mielialaa ... siinä on kyllä niin hyvä ihminen ... hänen kanssa kun juttelee, niin tulee niin rauhallinen ja positiivinen mieli:)
D. lupasi käydä joka päivä miehen luona ja odottaa heti heräämistä leikkauksen jälkeen.
Hyvä, että voin luottaa häneen ja mieskin on paljon rauhallisimmin mielin.
Minun pitää olla ainakin vielä maanantaina töissä enkä pääse sitä ennen sairaalaan käymään.
Nyt vaan katsotaan suoritetaanko leikkaus suunnitelmien mukaan maanantaina vai meneekö kiireellisemmät tapaukset ohi. Sen jälkeen suunnittelen pääkaupunkiin menoa paremmin.
~
Olo on jollain tavalla edelleenkin melko rauhallinen.
Johtuuko väsymyksestä vai mikä on?
On tullut hetkiä jolloin kyyneleet pursuavat silmiin, mutta ne on ollut pakko työntää pois ja porskuttaa eteenpäin. Aamulla oli vaikea lähettää miestä matkaan ja sanoa heit kun ei tiedä tarkalleen milloin näkee seuraavan kerran.
Sänky tulee tuntumaan tyhjältä jossain vaiheessa ... olen tottunut olemaan iltaisin yksin ilman miestä, mutta aina jossain vaiheessa viimeistään aamuyöstä kokeilen onko jo tullut töistä takaisin. Voihan se olla, että nuorimmainen hiipii jossain vaiheessa yöstä yläkerrasta miehen paikalle viereeni;)
Esikoisella oli hieman mieli maassa eilen illalla eikä oikein tiennyt miten viettää iltaa isänsä kanssa, yritti venyttää kotiin tuloa mahdollisimman paljon mutta istuivat sitten kuitenkin yhdessä loppuillasta telkkua katellen ja jutellen.
Tiedän, että esikoisella on vaikeaa ajatella, että isä on noin sairas ja menee leikkaukseen. Ei hän näytä huolestuneisuuttaan, mutta tiedän asian kaivertavan mieltä. Nuorimmainen näyttää enemmän tunteitaan, mutta esikoinen pitää mielummin kaiken sisällään ja juttelee sitten kavereiden kanssa.
Huomenna vietetään tyttöjen päivää kotosalla tai sitten mennään kaupungille;)

10 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Onpa hyvä, että siellä on lähellä tuollainen sukulaismies. Ja tytöille hyvä, että äiti on lähellä. Voimia ja Jumalan läsnäoloa koko perheellenne!

finkinja kirjoitti...

Kiitos Elina:)

Susa kirjoitti...

Mullekin tuli mieleen, etta onpa hyva etta teilla on siella D. Tuollaiset ihmiset ketka saavat rauhallisen ja positiivisen olon, ovat enkeleita.
Sulla on varmaan senkin takia itsellasi nyt rauhallinen olo, kun olette jo varmaan kaikki valmiit siirtymaan seuraavaan vaiheeseen.
Toivon teille kaikille paljon voimia. Olette ajatuksissani.
*hali*

Tuula kirjoitti...

Ajatuksissa olette. Voimia ja iso halaus.

Anonyymi kirjoitti...

Ajatuksissa olette joka päivä. Halaus Ruåtsi/Tanska -akselilta.

leppis

Anna kirjoitti...

Voimia teille kaikille! Tiedän että myös siellä sairaalan pääsää on vaikeaa kuin myös siellä kotona.
Jumalan siunasta teille kaikille!
Halaus

mamãe kirjoitti...

Paljon terveisiä ja virtuaalihalauksia täältä kaukaa. Ihanaa, että on sairaalassa luottotyyppi, joka auttaa! Siunausta!

finkinja kirjoitti...

Tämä D. tuntuu todella välillä ihanalta rauhoittavalta enkeliltä. Hänellä on itsellä jonkinlainen krooninen suolistotauti ja tietää miltä tuntuu olla sairaaloissa ja tutkimuksissa. Mutta on ihana perheenisä, sitkeä sissi, urheilija ... pitää taas muistaa iltarukouksessa kaikista ihanista ihmisistä joita on ympärillä ... teistä kanssa:)

sateenkaari kirjoitti...

Taytyy vain uskoa,toivoa,ja luottaa,etta kaikki menee hyvin.Niin kauan,kun on toivoa,on myös elamaa.Tama patee monessa tilanteessa.Tiedan,etta asiaa ei ajatuksistaan mihinkaan saa hetkeksikaan.Eika ehkapa haluakkaan.Ja unen kanssakin voi olla niin ja nain.Ja toki asia koskettaa syvasti myös lapsia.Usein onkin niin,etta sen suurimman huolen kantavat lapset sisallaan.Pitakaa huolta toisistanne.ALLAH KORUSUN(JUMALAN SİUNAUSTA)ja halaus!

Nina kirjoitti...

Jaksuja ja peukkuja miehesi leikkaukseen!
Onneksi ette ole yksin...