Pitkä päivä takana

Olen ollut huono kirjoittaja viime aikoina.

Ajatuksissa on ollut vaikka mitä, mutta aikaa naputteluun ei ole löytynyt ...

tai en ole edes kovin paljon etsinyt.

Viime päivät ovat hurahtaneet ohi menoissa ja tuloissa ja helle on vienyt loput mehut.

~

Pitkä perjantaipäivä takana ...

mies lähti tuttavien kyyditsemänä aamulla kuudelta Zagrebiin, olivat perillä todella nopeasti.

Minä saatoin nuorimmaisen jo ennen seitsemään kunnantalon eteen josta luokkaretkeläiset lähtivät matkaan busseilla ja tallasin sitten itse töihin.

Huonosti nukutun yön jälkeen päivä on mennyt kuin sumussa ja piti puskea itseä eteenpäin, että sain hommat tehtyä ajallaan.

Illalla piti vielä hypätä esikoisen vikaan vanhempainiltaan ...

kolmestakymmenestä oppilaasta paikalla oli vain seitsemän vanhemmat!!! Ei kyllä vähempää voi vanhempia kiinnostaa nuorten koulumenestys!!

Vaikka meillä mennään erittäin ylä-ja alamäkeä esikoisen koulun suhteen, niin kyllä jaksan siellä aina käydä ja olla kiinnostunut.

~

Mies on siis sairaalassa, ottivat heti aamupäivällä kaikenlaisia kokeita ja maanantaina on leikkauslistalla.

Ollaan soiteltu useampaan kertaan päivän aikana ja kuulostaa melko rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Sukulaismies D. kävi hänen luona heti iltapäivällä ja kohotti vielä enemmän mielialaa ... siinä on kyllä niin hyvä ihminen ... hänen kanssa kun juttelee, niin tulee niin rauhallinen ja positiivinen mieli:)

D. lupasi käydä joka päivä miehen luona ja odottaa heti heräämistä leikkauksen jälkeen.

Hyvä, että voin luottaa häneen ja mieskin on paljon rauhallisimmin mielin.

Minun pitää olla ainakin vielä maanantaina töissä enkä pääse sitä ennen sairaalaan käymään.

Nyt vaan katsotaan suoritetaanko leikkaus suunnitelmien mukaan maanantaina vai meneekö kiireellisemmät tapaukset ohi. Sen jälkeen suunnittelen pääkaupunkiin menoa paremmin.

~

Olo on jollain tavalla edelleenkin melko rauhallinen.

Johtuuko väsymyksestä vai mikä on?

On tullut hetkiä jolloin kyyneleet pursuavat silmiin, mutta ne on ollut pakko työntää pois ja porskuttaa eteenpäin. Aamulla oli vaikea lähettää miestä matkaan ja sanoa heit kun ei tiedä tarkalleen milloin näkee seuraavan kerran.

Sänky tulee tuntumaan tyhjältä jossain vaiheessa ... olen tottunut olemaan iltaisin yksin ilman miestä, mutta aina jossain vaiheessa viimeistään aamuyöstä kokeilen onko jo tullut töistä takaisin. Voihan se olla, että nuorimmainen hiipii jossain vaiheessa yöstä yläkerrasta miehen paikalle viereeni;)

Esikoisella oli hieman mieli maassa eilen illalla eikä oikein tiennyt miten viettää iltaa isänsä kanssa, yritti venyttää kotiin tuloa mahdollisimman paljon mutta istuivat sitten kuitenkin yhdessä loppuillasta telkkua katellen ja jutellen.

Tiedän, että esikoisella on vaikeaa ajatella, että isä on noin sairas ja menee leikkaukseen. Ei hän näytä huolestuneisuuttaan, mutta tiedän asian kaivertavan mieltä. Nuorimmainen näyttää enemmän tunteitaan, mutta esikoinen pitää mielummin kaiken sisällään ja juttelee sitten kavereiden kanssa.

Huomenna vietetään tyttöjen päivää kotosalla tai sitten mennään kaupungille;)