Aleilua

Eilen tuhlattiin kaunis talvipäivä turhuuteen ja tuhlailuun.

Pääsin lähtemään töistä jo yhdeltä (olin yksin ja lapsia oli vain parisenkymmentä) ja sain houkuteltua väsyneen miehen ja nuorimmaisen meidän alueen suurimpaa kauppakeskukseen. Esikoinen ei jaksanut/viitsinyt lähteä, olivat juosseet koko päivä kaupungilla henkkareita tekemässä ja tilaamassa uusia pohjallisia.

Sain siis porukan uudelleen liikkeelle ja auton nokka kohti Toweria.

Onneksi menimme sen verran ajoissa, keskellä kirkasta päivää ... parkkitalo alkoi jo täyttyä ja ensimmäisen alehullut alkoivat valtaamaan kauppojen kassoja. Suosiolla jätin takin autoon (miksi noissa tavarataloissa pitää lämmittää niin he.... ja myyjien hyppelehtiä t-paidoissa keskellä talvea??)

ettei tarvitsisi raahata takkia käsivarrella suurten ostosten lisäksi.

Pari ensimmäistä kerrosta ja rahat olivat vielä rahapussissa eikä korttia oltu vinguteltu nimeksikään. Mies alkoi turhaantumaan: paita jonka olisi halunnut ostaan oli saman hintainen kuin viime kuussa (itseasiassa alehinta oli se sama kuin alkuperäinen hinta ... niin taas huijataan alehullua kansaa ... eivät vaan tiedä että mies on kytännyt paitaa jo pari kuukautta).

Nuorimmainen alkoi kitistä, koska äiti ei ostanut heti ensimmäistä takkia jonka näki ja jota ei itseasiassa edes tarvitse. Minä aloin hermostumaan miehen hengityksestä niskassa .... "miks sä tollasta kattelet, ethän sä edes tota tartte ... ai taas kenkiä, eiks sulla ole ne yhdet mustat kengät siel kaapissa jo pari vuotta? Onks sul rahaa tollaseen puseroon? Mehän ollaan käyty jo kaikki kaupat läpi, voitais lähteä"

"Ei kun mä vaan kattelen ja hiplaan näitä ihan muuten vaan!!!! Ja vastahan me ollaan käyty parissa kaupassa!"

Tälläisissä tilanteissa pitää etsiä lähin kahvila, mistä saa isoja annoksia hyvää jäätelöä ja kahvia!

Istutin neidin ja miehen jäätelöannosten kanssa kahvilaan ... itseäni unohtamatta. Puoli tuntia rauhallista jutustelua ...

"Sähän voisit kulta jäädä tähän istumaan ja lepäileen, me mennään neidin kanssa katteleen ihan pikkasen tohon lähelle, nähdään ihan pian"

Ja niin jäi mies kahvilaan ja me naiset shoppailemaan ilman varjoa selän takana;)

Eipä tullut shoppailtua kovinkaan paljon. Tutuista ja turvallisista liikkeistä löytyi kyllä jotain mielenkiintoista, mutta eivät olleet aletuotteita. Nuorimmainen löysi hupparin ja minä pitkän lyhythihaisen neuletunikan (kuvassa) ja esikoiselle tunikamallisen hupparin.

Suurin osa alevaatteista oli ihme juhlahiluvaatteita, joita en tarvitse tai sitten laskettelukamaa joita emme nyt niitäkään tällä hetkellä tarvitse.

Ja meidän muodot on taas täysin unohdettu ... en näköjään koskaan opi ettei takamukseni mahdu "vedäminutjalkaasängyllämaatenhousuihin"!

Olo oli kurja, kun mihinkään ei voinut tuhlata eikä vinguttaa korttia ... sitten kaupan hyllyllä näkyi yksin nököttävä laukku. En todellakaan tarvitse laukkua eikä se ole edes oikean värinen, mutta se oli alessa ja jotenkin niin lutusen näköinen ... eihän sitä voinut sinne jättää.
Laukun osto tyydytti shoppailuintoa ja vihdoinkin "pienen" shoppailutuokion jälkeen haettiin mies urheilukaupan edestä seisomasta ja jätettiin kauppakeskus innokkaimmille alehulluille.

Ja lähdimme juuri oikeaan aikaan ... tuntui kuin kaikki lähialueen ihmiset olisivat päättäneen kuluttaa kylmän maanantai-illan hikoillen ja jonottaen kassoilla ja parkkipaikoilla.