Parsakausi alkaa!! Kohta ilmestyy taas parsankerääjät teiden varsille isot kimput kädessä ja kauppaavat niitä ohi ajaville turisteille ja miksei myös paikallisillekin.
Meidän tontilla ja lähimetsissä kasvaa onneksi tuota kevään herkkua sen verran ettemme joudu ostamaan sitä tienvarsimyyjiltä.
Muutaman kauniin ja lämpimän päivän jälkeen lähimetsämme on täynnä keppi kädessä kulkevia parsankerääjiä (keppi on käärmeitä varten). Punkkeja ja käärmeitä uhmaten lähdetään runsain joukoin parsametsään ja muutaman tunnin patikoinnin jälkeen kallioiden ja puskien seasta ilmestyy onnellisen näköisiä hikisiä "parsastajia" kädessään kimppu tuota kullan arvoista vihreää vitamiinipommia.
Villisparsasta eli šparoga sisältää monia mineraaleja, vitamiineja ja "hyviä bakteereja" ja juuri näin keväisin on kunnon vitamiinipommi. Sitä suositellaan etenkin raskaana oleville naisille ja auttaa kuulemma PMS-oireisiin ;)
Tavallisesti syömme parsaa kananmunan kanssa. Yksinkertainen resepti on:
Fitaja od šparoga
Villiparsasta käytetään vain pehmeä osa versosta. Napsauttele verso pieniksi paloiksi niin pitkälle kunnes varsi tuntuu puumaiselta.
Laita parsapalat kylmälle paistinpannulle, lisää öljy ja hauduta parsan paloja muutama minuutti. Lisää munakasaineet ja paista munakas normaaliin tapaan.
Tarjoa heti tuoreen leivän kanssa.
Šparoge na salatu
Keitä parsan pehmeitä osia muutaman minuutin suolavedessä. Keitä samaan aikaan muutama kananmuna. Laita kulhoon kanamunan viipaleita ja parsanpaloja. Mausta oliiviöljyllä, pippurilla, suolalla ja sitruunamehulla.
13 kommenttia:
Kuulostaa kauniilta, villiparsaa lähimetsästä! Meillä se on harvaa ja kallista herkkua (saa jos tilaa.
Parsastaja, ihana sana. Meilläkin on nyt se aika. Minä en osaa tehdä niistä muuta kuin keittää salaattiin, joten kiitos munakkaasta. Olisiko enemmänkin mahdollisuuksia`?
Aaaaaah ihanaa, saispa niitâ metsästää noin !
Kävin tyttökaverin kanssa shoppailulounaalla ja söimme italialaisravintolassa, jossa oli tarjolla sekä tatteja että parsaa. Otin tagliatellejä parsalla - ah onnea.
Rakastan parsaa:) Keski-Euroopan keittiöissa niita keiteltiin kattilakaupalla...nami nam!
Parsa on ihanaa! Saispa sita taaltakin noin "luonnosta" ;)
Kuulosti niin eksootiselta, etta kerailette parsaa sielta metsista :). Aivan kuin kavisi sienestamassa.../Tuula
Minäkin tykkään parsasta. Onko villiparsalla joku ero noihin mitä kaupasta saadaan, näyttävät kyllä aika samoilta.
Täällä on ollut myös parsaa muutaman viikon, ne tulevat jostain etelä-amerikasta muistaakseni.
Sirokko, mä alan täällä keksiin uusia suomalaisia sanoja :D
Parsaa käy pastan kanssa tosi hyvin. Tekee sellasen vaalean kastikkeen ja siihen parsaa ja vaikka tatteja tai muuta sieniä.
Marjut, tuo villiparsa on pikkasen kitkerämmän makuista kuin se kaupasta saatava. Ja on ohuempaa.
Miten tosiaankin eksoottiselle kuulostaa parsastaminen lähimetsässä! Parsa kuuluu täällä niihin ruoka-aineisiin, joista vaan haaveillaan :)
Iiiii, miten ihanaa!
Löysin juuri luoksesi MAritan kuvien kautta - pakko tulla uudelleen tutustumaan paremmin! Nuo sun aforismit on aivan mun makuuni...
Itse asun jo 19. vuotta Wienissä Välimeren etelämaalaisen mieheni (ja lasten) kanssa - on aina kiva kuulla näistä multikulti ja ulkosuom. perheistä ;-)
Lämpimin terveisin, jaana
Kiva että sinäkin löysit tänne Jaana*Maaria. Tervetulemas jatkossakin;)
Paasispas meillakin tuvan taa parsastamaan! Parsamunakas on minulle uusi juttu ja hyvalta kuulostaa tuo pastavihjekin. Pitaapa kokeilla kaupan parsasta.
Saako sun blogiin linkittaa mun luontohopotyksista?
S. tietenkin saat, samaa piti minun kysyä sinulta :)
Lähetä kommentti