Elämää ei sen enempää

Hyvää uutta vuotta!

2011-12-31T20:17:00.000+01:00

Uusi Vuosi

edessämme kuin avautuva kirja.

Emme tunne tarinaa,

emme tiedä juonta.

Vain lukemalla sivu sivulta,

vain elämällä päivä päivältä,

tarina vie mukanaan seikkailuihin,

yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin,

alati vaihtuviin kuin itse elämä.

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!

Joulu

2011-12-25T20:54:00.001+01:00

(kuva Inge Löök)

Rosollin teosta,

kynttilöiden tuomasta tunnelmasta,

kuusen koristelusta,

joulusaunassa käynnistä,

myöhään valvomisesta,

joulukirkosta,

lahjojen avaamisesta,

liikasyönnistä,

päivätorkuista,

jouluelokuvien katselusta,

sukulaisten kanssa seurustelusta,

hiljaisista hetkistä ...

... siitä on tämä joulu tehty...

2011-12-24T15:08:00.000+01:00

Hyvää Joulua

~ Sretan Božić ~

~ God Jul ~

~ Merry Christmas ~

~ Frohe Weihnachten ~

~ Buon Natale!!

Aatonaatto

2011-12-23T21:00:00.000+01:00

(kuva Inge Löök)

Aika outo aatonaatto!
Itselläni on olo kuin jouluaattona.
Viime vuosina jouluaatto on sattunut aina arkipäivälle ja se on tarkoittanut, että olen ollut töissä normaalisti. Mutta tänä vuonna olenkin jouluaaton kotona!! Huh hei:)
Eli tänään olen käyttäytynyt kuin edellisinä jouluaattoina: käynyt töissä jossa vietettiin pienimuotoisia joulupippaloita keskellä päivää; tehnyt pikajoulusiivouksen; laittanut kuusen paikalleen ja saanut edes osan jouluvaloista toimimaan ja nyt vietän rauhallista iltaa kynttilän valossa ja vinkkulasi vieressä ... yksin.

Tytöt ovat tietenkin kuka missäkin ... tai siis esikoinen käväisi juuri ja lähti kämpilleen. Sovittiin huomisesta kuusen koristelusta ja salaattien teosta. Nuorimmainen sai luvan mennä kaverinsa luo yökylään. Ja mies on töissä ... luojan kiitos!! On meinaan ollut kotona kaksi ja puoli kuukautta ja nyt on onneksi töitä joulupyhät ja uusi vuosi. Tekeen ihan hyvää kaikille, että telkun kaukosäädin on välillä minun hallinnassa;)

Nautin tällä hetkellä tästä hiljaisesta hetkestä. Taustalla soi musa, koira ja kissa nukkuvat omilla paikoillaan, kyntteliköt luovat tunnelmaa ja sisällä on ihanan lämmintä vaikka ulkona on todella kylmää. Vaikka nautin hetkestä, jollain tavalla on kuitenkin haikea olo. Itseasiassa tiedän miksi, mutta siitä ehkä joskus toiste ... tulevaisuudessa ... jos on aihetta siitä puhua

Mietin hiukka aikaisemmin mitä sitä nyt sitten tekisikään huomenna jouluaattona, kun kerran olen koko päivän kotona.
Ensin aion herätä ihan omaan tahtiin, ilman herätyskellon pirinää. Aamupäivällä pitää ottaa iisisti ja käydä kahvilla normaalin viikonlopun tapaan ... Lukea päivän lehdet kahvin lomassa ja tavata ehkä tuttuja. Vasta sen jälkeen voi rynnätä kotiin tekemään rosollia ja paria muuta salaattia ym. Jouluaattona täällä paastotaan eli syödään kalaa (ne kenellä on siihen mahdollisuus/varaa ...tai sitten syödään mitä kaapista löytyy) ja meillä taitaa olla huomenna ateriaksi "bakalar e bianco" ja lisukkeena "otakaapistamitälöytyy".
Ne muutamat hassut lahjatkin pitäisi saada kääräistyä jonkinlaiseen lahjapaperiin... Sen olisin voinut kyllä tehdä jo tänään, mutta en vain saanut aikaiseksi.
Tänään keksin mitä en ole tehnyt ikinä täällä ....... käynyt JOULUSAUNASSA!!! Eli huomenna meillä lämpiää sauna keskellä päivää, keskellä jouluaattoa!! En tiedä meneekö sinne sitten kukaan muu kuin minä, mutta sauna on huomenna lämmin ... Tervetuloa vaan kuka haluaa:)
Esikoinen saattaa jopa liittyä seuraan, mutta miehestä ja nuorimmaisesta en tiedä. Mies on kuulemma aina liian väsynyt saunan jälkeen ja huomenna menee töihin illalla .... Mutta ei se mitään, minä menen kuitenkin!

Joulupäivänä mennääkin sitten koko porukka anoppilaan jouluaterialle. Tänä vuonna siitä saattaa kehkeytyä yllätyksellinen .... kälyn mies on muuttanut ruokavaliota sairauden takia (sama kuin miehellä!), esikoinen sanoi tuovansa poikakaverinsa kaikkien nähtäväksi, käly on vetänyt herneen nenäänsä erään aikaisemman tapahtuman vuoksi eikä ole kuukauteen meille soittanut, ehkä nuorimmainenkin tuo poikakaverin kakulle ja minä&mies saatamme sanoa sitten loppujenlopuksi kaikille suorat sanat ..... Että sellaista joulua täällä etelässä saatetaan viettää!
Jouluaatto tai jouluaattoyö ei ole täällä niin hiljainen ja harras kuin Suomessa. Suurin osa ihmisistä menee keskiyön messuun (vasta sen jälkeen alkaa joulu ja toivotellaan toisille "hyvää joulua") tai ainakin kirkon ympärille tai kirkon ympärillä oleviin kuppiloihin. Jos ei kuppilat kiinnosta, niin saatetaan mennä jopa jollekin kylään ja viettämään mukavassa seurassa jouluaattoyötä. Ja yöllä saa sitten vihdoinkin syödä lihaa, kun on kerran paastottu koko jouluaattopäivä! Katsotaan saanko itseäni liikkeelle huomenillalla, saattaa vähän riippua minkälainen keli on.

Jouluako ... onko hällä?

2011-12-22T21:44:00.000+01:00

Ne piparit tuli sittenkin tehtyä!!

Viime sunnuntaina komensin likat apuun ja saatiin paistettua ihan mukava satsi pipareita. Ja tietty laitoin ison peltilaatikollisen heti piiloon, muuten ne häviäis parempiin suihin ennen joulua. On ne kyl vaan aina niin hyviä ja kaikki tyttöjen kaveritkin ovat oppineet niistä pitämään. Nuorimmaisen kaveri kyselikin jo, että "milloin teta-Anna tekeen niitä pipareita?"

Ne olisi voinut tietysti koristellakin, mutta meille ne kelpaa tuonkin näköisinä ilman mitään koristeluja.

Joskus vuosia sitten tehtailin piparimökkejä ja taloja oikein urakalla ja taisin jopa antaa lahjaksikin muutaman. Siihen hommaan en ole enää alkanut, joka kerta tulee mieleen se kauhea sotkeminen kuuman sokerin kanssa ( eihän täällä ole valmista sokerikuorrutetta!). Joka paikka oli sokerin peitossa ja sormet vielä rakoilla kuumasta liimasta.

Ei tässä sitten oikein muuta olekaan tullut tehtyä joulun eteen. Ja jouluun on vain kaksi yötä ... tai kolme ... miten sen nyt ottaa ...riippuu siitä laskeeko Suomen joulun mukaan vai paikallisen. Mutta kuitenkin ... En ole tehnyt kauheaa joulusiivousta, koska joulun jälkeen joutuu kuitenkin siivoamaan eikä kukaan joulua kaapeissa vietä (niinkuin Martat ovat sanoneet). En ole juossut marketeissa jouluruokien perässä, koska en aio tehdä mitään erikoista jouluruokaa .... Syömme jouluaterian joulupäivänä anoppilassa ja sinne teen vain rosollin ja "ranskalaisen salaatin", muut ruoat tekee anoppi. En ole juossut kymmeniä kertoja joululahjaostoksilla, koska tänä vuonna olen ilmoittanut kaikille ettei mulla ole rahaa enkä aio antaa kenellekään kuin yhden-kahden lahjan. Kävin kyllä toissa päivänä pikaisesti ostamassa tytöille lahjat (niillä viimeisillä penneillä), koska näyttää siltä etteivät kaikki Suomen paketit ennätä jouluksi. Mutta siinä kaikki, tänä vuonna pukki (tai pukin apulainen) on todella saita .... En kyllä omasta tahdosta ...

Olen miettinyt mihin oma jouluintoni on hävinnyt. Minä, joka aina aikaisemmin olen terrorisoinut perhettä (ja varsinkin miestä) suomalaisilla joululauluilla jo loka-marraskuussa en ole soittanut yhtään joulucd:tä. Muutaman joululaulun olen soitattanut youtuben kautta. Innolla odotin Jouluradion avautumista, mutta senkin kuuntelu on jäänyt vain muutamaan kertaan. Joulukoristeista esillä ovat vain perinteiset joulutontut ja ikkunoilla kyntteliköt tuomassa tunnelmaa. Mihin on hävinnyt se kauhea into valmistella ja söpertää kaikkea pientä ja isoa jouluksi?? Olenko tulossa vanhaksi ... vai tylsäksi?!?!? Ei kiitos kumpaakaan!

Vanhettumiselle en voi mitään, mutta tylsä.... sen asian voi kyllä muuttaa. Mutta en taida olla tylsä vaan tylsistynyt vähän kaikkeen. Tarvitsisin muutosta .... uusia kujeita, uusia iloja, uusia paikkoja, uusia ihmisiä .... ehkä.

Vai johtuuko jouluinnon puuttuminen siitä etteivät tytöt ole enää pieniä? Joulu on saanut erilaiset muodot. Ei enää joulupukki- ja tonttutarinoita, ei enään salaperäisiä supinoita ennen joulua, ei yhteisiä valmisteluhetkiä ja joulukorttitalkoita .... Kukaan ei enään makaile sohvalla pyjamassa puolta päivää ja katsele kaikkia mahdollisia joulupiirrettyjä mitä telkasta näytetään ... Siitäkö se jouluinnon puuttuminen johtuukin ....

Väsyttää ....

2011-12-11T21:03:00.000+01:00

..... niin kauhiasti!! Kun voisinkin viettää useamman päivän niin kuin Đuro kuvassa. Nukkua univelkoja pois. Vaihtaa vaan asentoa sängyssä ja vetää peitto korvien päälle. Jostain syystä nukun viikonloppuna tosi hyvin, mutta viikolla herään jo neljän jälkeen enkä saa enään kunnon unta vaan alan miettiä vaikka mitä. Vaikka olen vuosien aikana oppinut olemaan miettimättä asioita yöllä (yöhän on nukkumista varten), tuo huono tapa on iskenyt taas. Onneks saan nukahdettua illalla ... tai oikeastaan sammun joskus jo sohvalle, jos vaan annan siihen itselleni luvan.

Väsymyksen syy taitaa olla suurimmalta osalta töissä. Se on niin helkutin raskasta!! Tällä vauhdilla en kyllä jaksa eläkeikään. Enkä haluakaan odottaa sitä tuolla!!!! Pakko löytää uusi homma ja vielä sellainen joka on se mistä olen aina haaveillut.

Toinen syy on kaikessa mitä on viime aikoina tapahtunut. Yksi päivä rauhallista, toinen jo erittäin räjähtävää .... Ja sehän vie voimia itsekultakin. Sairastelua, aikuistumista, rahanpuutetta ... vaikka mitä!

Joulu on kahden viikon kuluttua ovella. Ei kuulemma saada tänä vuonna joulurahoja firmasta, kun kaupungilla ei ole enää ylimääräistä rahaa. Saadaankohan edes firman puolesta lahjakorttia kauppaan ... sitä ei vielä tiedä. Päätin jo etten lähetä joulukortteja tänä vuonna ... ensimmäisen kerra kahteenkymmeen vuoteen! Ei siis minkäälaista juolukorttipajaa eikä askartelua. Saatte nyt sitten joulutervehdyksen netin kautta jossain muodossa .... sähköpostilla, naamakirjan, blogin tai vaikka skypen kautta ... katsotaan miten ennätän ... ja jaksan.

Enkä ole ostanut vielä yhtään joululahjaa!!!! Just niin, kuulitte oikein, en yhtään!! Se asia pitää hoitaa tällä viikolla, jos vaan rahatilanne antaa myöten. Lahjojen osto ja antaminen on täällä vuosien mittaan vähentynyt (yksi hyvä asia), tytöille on pakko hankkia mitä toivovat ja tietty miehelle jotain mistä tykkää, mutta muut sukulaiset saavat ihan jotkut pienet lahjat. Ja ne yleensä hankitaan miehen kanssa yhdessä.

Mutta ... jospa joulupukki yllättäisikin tänä vuonna jollain aivan mahtavalla lahjalla ..... :)

Viime aikoina ....

2011-11-22T20:28:00.000+01:00

.... vaikka viime aikona on vähän tollanen olo kuin tossa sarjakuvassa eli ei saa yhtään mitään aikaseks tai ei vaan viitti niin viime aikoina on tullut ...

- tehtyä töitä omasta mielesta ihan liikaa
- nauttinut aivan mahtavasta "talvisesta", aurinkoisesta, sopivan lämpöisestä/viileästä säästä
- yrittänyt näytellä "kukkulanvahvintanaista" ja raahannut mieletöntä parisänkyä ja kaikkia siihen liittyvää alakerrasta yläkertaan
- nukkunut pari yötä uudessa makuuhuoneessa
- etsinyt epätoivoisena ( ja hiljalleen vihaisena) verhoja makuuhuoneeseen ettei kukkulan kirkolta näe suoraan sänkyyn
- päättänyt tehdä verhot vanhoista pitsilakanoista, kun Kukkulan lähellä ei ole Ikeaa mistä hilppasta hakemaan mieleiset verhot
- heitellyt löylyjä välillä ihan yksikseen, välillä tyttären kanssa
- istuskellut viikonloppuisin aurinkoisella terassilla kahvitellen yksin ja yhdessä
- majoittanut uusia ihania tuttavia
- leikkauttanut hiuksista puolet pois ... tyttären toimesta
- sytyttänyt kynttilät Vukovarin muistopäivinä
- nautiskellut mukavassa seurassa kitaran soitannasta ja juonut samalla ehkä hieman liikaa viiniä.....
- ja kuullut valitettavasti ikäviä uutisia läheisestä ....(onneksi ei tällä kertaa mies) ..... :(

Lasillinen viiniä, olkaa hyvä

2011-11-11T23:22:00.000+01:00

Otin tuossa lasillisen punaviintä perjantain ja pyhän Martinin kunniaksi.
Tänään katolisissa maissa vietetään pyhän Martinin päivää ja sitä ainakin täällä meillä vietetään viinin merkeissä. Pyhää Martinia kiitetään hyvästä sadosta ja etenkin erinomaisesta nuoresta viinistä. Monissa paikoissa tänä iltana viini virtaa ja laulu raikaa :)

Rankka viikko taas takana ja ihanaa, kun ei tarvitse herätä huomenna aikaisin. Tarkoituksena on ottaa viikonloppu ihan iisisti, ilman mitään ylimääräistä hönkäilyä ja kiirettä.
Käytiin nuorimmaisen kanssa tänään töiden jälkeen kaupungilla ostoksilla ... tai siis hän osteli itelleen ja mä katselin vierestä ja laskeskelin kuluja. Etsin itselleni mustia saapikkaita, mutta juuri niitä oikeita ei sattunut eteen. Silmiin sattui kyllä yhdet tosi kivat korolliset nilkkurit. Ne oli niiiin hyvät jalassa ja tietenkin harmaat! Tänä syksynä kaikki mun uudet vaatteet on harmaita .... Mutta kun se on niin hyvä väri, helppo yhdistellä eikä liian tumma kuin musta. Mutta ... ne nilkkurit jäi kauppaan, kun ei ole ylimääräistä rahaa. Jos ne on vielä siellä ens viikolla niin sitten saattaa tarttua mukaan;)

Meinasin jäätyä kaupungilla, kun lähdin pikkasen liian kevyesti pukeutuneena liikkeelle. Päivällä oli mahtavan lämmin ilma ja farkkutakki kauhahuiveineen ym lisukkeineen oli ihan liikaa. Nyt ne tuntu ihan liian vähältä! Bura-tuuli puhalsi niin vietävän kovaa ja kylmästi ettei talvitakki olis ollut yhtään liikaa. Melkein juoksin pysäkiltä kotiin ja pistin heti tulen uuniin ... ja melkkis istuin uunin päälle.

Talo on tosi hiljainen ja rauhallinen. Kissa ja koirankin taisivat väsyä, lopettivat leikkinsä ja molemmat makaavat omilla paikoillaan. Esikoinen on töissä, nuorimmainen jäi kaupunkireissun jälkeen urheilutalolle katsomaan poikakaverin treenejä ja mies on lyhyellä "tour de Kroatia". Päätti lähteä vähän reissuun, kun on vapaalla. Yhden yön oli lähellä Unkarin rajaa, nyt viettää perjantaita pääkaupungissa. Sinne tekisi munkin mieli, meinaan pääkaupunkiin. En ole siellä kunnolla käynytkään sitten miehen sairaalareissun jälkeen. Oliskin kiva mennä ihan vaan nautiskelemaan ja viettämään mukavia hetkiä ystävien ja sukulaisten kanssa eikä aina kipaista siellä vaan lääkärin luona. Ehkä ennätetään vielä ennen joulua ... tai sitten ei .. taitaa enemmän kallistua tuon jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle...

Silmät alkaa kohta varmaan lorpahteleen kiinni. Jos sitä kuitenkin yrittäis vielä pitää kaukosäädintä kädessä ja vilkaista mitä maailmalla tapahtuu. Saattaa jäädä kyllä vain toiveajatteluksi ... uunin lämpö ja lasillinen viiniä on alkanut niin ihanasti ramasemaan .....

Saunahetki ....

2011-11-06T23:26:00.000+01:00

Istuin äsken ylhäällä hämärässä saunassa ...yksin. Ulkona on sadellut melkein koko päivän ja nyt illalla sade voimistui kunnon rankkasateeksi. Istuin ja heitin vettä kiukaalle, annoin kuumuuden iskeä iholle ja kipristellä oikein kunnolla. Sateen rummutus kuului katolta ja tuli loimusi kiukaan uumenissa. Mieli ja keho lepäsi, ajatukset soluivat ajasta ja paikasta toiseen.... Nautin omasta hiljaisesta hetkestä ... kukaan ei hoputtanut, kukaan ei sanonut yhtään mitään ...
Hetki kerätä voimia tulevalle viikolle ...

2011-11-06T22:02:00.000+01:00

Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen".

Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä. Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua.

Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi. Ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin.

~~~~~~~

Tekstin oli laittanut SisustusUnelmia naamakirjan seinälle ja jostain syystä se sopii juuri tähän hetkeen....

Marraskuun eka

2011-11-01T21:03:00.003+01:00

Ihanaa, kun on keskellä viikkoa arkipäivä vapaa! Täällä on tänään Pyhäinmiesten päivä ja pyhäpäivä. Ylimääräinen vapaa lyhentää kivasti työviikkoa ja eilinen työpäivä oli tosi iisi.
Vapaita ja helppoja päiviä ollaan kaivattukin, kun on ollut niin helskatin kiirettä ja raskasta töissä viimeiset pari viikkoa eikä taida tulla siihen tulevaisuudessakaan helpotusta.

Meillä on ollut mahtavat syyskelit melkein koko ajan. Lämpötila on päivällä lähemmäs parikymmentä astetta, yöllä on kyllä kylmää. Välillä kaivettiin jo talvikamppeita (=talvitakkeja) esille, kun veti niin kylmäks, mut tänään sai taas heivata takin nurkkaan.
Yleensä pyhäinmiestenpäivänä käydään hautausmaalla sytyttämässä kynttilä kaikkien poismenneiden muistoksi, mutta tänään ei mentykään. Oli kyllä tarkoitus, mutta mentiinkin rantaan kävelylenkille ja nautittiin auringosta ja meren tuoksusta. Sen jälkeen oltiin niin väsyjä ettei ennätetty mennä hautausmaalle. Sytytin kynttilän täällä sisällä ja vielä yhden tuonne ulos. Ehkä huomenna ennätetään jossain välissä käydä hautausmaallakin.

Mietin tässä samalla mitä kaikkea on tapahtunut viime aikoina .... Aina on mielessä raapustaa tänne jotain, mutta ajatukset ovat muualla ja SE hetki menee sitten ohi. Ja myöhemmin kaikki tuntuu niin tyhmältä postailla tänne (niin kun nytkin kirjoittelen vaan sitä sun tätä hölinää). On ollut rahojen takia hankaluuksia ja vääntelyä; kaikki ihmissuhteet eivät ole olleet aina niin kuin pitää; esikoinen on aloittanut autokoulun ja vaihtanut työpaikkaa enkä tiedä miten kouluhommat oikein on (jos nyt siellä edes käy); töissä on stressiä ... mies jää pariksi kuukaudeksi kotiin, koska hotellit laitetaan talviteloille .... Ai niin ....
Mies kävi kuvauksissa ja pääkaupungissa lääkärin juttusilla .... Lääkärin mielestä hän ei tällä hetkellä tarvitse leikkausta!! Kehoitti seuraamaan tilannetta ja jos ei mitään ihmeenpää ilmene niin seuraavan kerran keväällä taas kuvaukset ym. Helpottuneita olemme kaikki, mutta jollain tavalla tiesin sen jo ennen kuin kuulin edes lääkärin kommentin. Mies oli kyllä itse ihan varma, että joutuu leikkaukseen. Valmistautui kaikin puolin parin kuukauden toipilasaikaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen ... eikä ollut kovin optimistinen jatkojen suhteen. Mutta näin sivusta seuranneenna mies on voinut ihan hyvin, ei minkäänlaisia vaivoja ym. Ne kasvaimet ovat siellä sisällä, mutta onneksi ovat pysyneet ihan iisisti paikallaan ja saman kokoisina. Ja pysykööt vielä jatkossakin!
Jostain syystä tuo miehen tilanne ei ole viime aikoina liikaa pistänyt mietityttämään ... olen ehkä hyväksyt jotkut asiat sen suhteen ja toisaalta on ollut niin paljon muuta ajateltavaa...

Pulasta ei ole kuulunut vielä juuta eikä jaata. Tai kyllä Pulan ihminen otti yhteyttä ja kertoi etteivät suomalaiset ole vielä päättäneet mitä haluavat. Ehkä joulu-tammikuussa ottavat yhteyttä ja silloin on ehkä tapaaminen. Mielessä pyörii vaikka mitä, mutta onko rohkeutta ottaa mieletön askel johonkin uuteen?? Välillä tuntuu (ja on kai pakko myöntää), että alan olla todellakin liian vanha joihin mielettömiin muutoksiin. Vaikka käyttäytyminen välillä muistuttaa "alle keski-iän" niin kyllä kroppa kertoo ikävuosien lisääntyvän liiankin nopeasti. Mutta eiks sitä sanota johonkin siihen suuntaa, että jos mieli pysyy nuorena niin pysyy kroppakin;)
Esikoinen leikkasi pari päivää sitten hiuksiani ja totesi siinä samalla, et "äiti sulla on harmaita hiuksia". Apua!!! Ja niitä oli kuulemma niin paljon ettei auttanut enää irti repiminen!! Tähän asti niitä on löytynt ehkä pari vuodessa, mutta nyt on kuulemma muutamasa kohdassa ihan kunnon tuppo :( Mutta eihän se ole kummakaan kaiken tämän hullunmyllyn keskellä. Ei auta muu kuin raitaa tai väriä päähän. Mä olen aina ajatellut, että saan harmaita hiuksia vasta joskus kuusikymppisenä niin kuin oma äiti. Ei hänellä ole vieläkään kunnolla harmaita hiuksia vaikka on tumma ja ikää on jo ... uhuh.

Vaikka keski-ikä on ylitetty ja paikkoja kolottaa kaipaan tällä hetkellä jonkinlaista piristystä ja menoa tähän harmaaseen arkeen!!!

Syystaivas

2011-10-15T20:10:00.000+02:00

Mahtavat punaiset auringolaskut on taas ajankohtaisia! Joka syksy, kun on selkeä ilma saadaan ihailla mahtavia auringonlaskuja. Joka hetki, minuutti taivas vaihtaa väriä, sävyä. Kuva on otettu pari päivää sitten ja ihailtiin sen lyhyen ajan mitä kesti kaikki tuolla pihalla, aivan mahtavaa!!
Syksy on ollut ilmojen puolesta tosi hyvä. On ollut epätavallisen lämmintä, nyt kyllä viikon aikana yöt ovat kylmentyneet ja kaivoin vintiltä lämpösempiä takkeja esille. Ja kaulahuivit ym lisäkkeet.
Syksyn kuuluu kynttilät ja tuli kaminassa joten sytyttelin kynttelikköjä sisällä ja ulkona. Kaminaan oli pakko laittaa jo tuli lämmittämään. Mies on töissä, esikoinen omalla asunnolla ja nuorimmainen kauppakeskuksessa ... tunnelmoin täällä koiran ja kissan kanssa ihan omassa rauhassa. Lasillinen punkkua iltapalan lisukkeeksi ... niitä elämän pieniä nautintohetkiä ...

Että joo ....

2011-10-14T20:53:00.000+02:00

... onneksi on perjantai, ei muuten enää jaksais. Ihan liikaa kaikkee.

Olen ollut tämän viikon pikkupuolella tuuraamassa ja omassa talossa ovat joutuneet olemaan vain yhden naisen varassa, ei siis mitenkään herkkua hänellä. Pienellä puolella on helpompaa, ei niin kauheeta stressiä ja kiirettä, mutta hommat pitää tehdä kahdessa vuorossa. Vaikka työmatkaa on vain hassut muutama sata metriä niin ei tunnu kivalta lähteä illan suussa sinne takaisin. Onneksi sain luvan lepsua hieman hommista. Hoitakoot vakinainen ihminen sitten hommat paremmin ensi viikolla.

Koko viikon koti on hunningolla, kun ei ole ollut energiaa tehdä yhtään mitään kotona. En ole oikein ketään edes nähnyt kotosalla ... aamulla nuorimmainen on lähtenyt kouluun, sitten olen minä poissa ja jossain välissä olemme kaikki kolme pari tuntia saman katon alla ... jos jollain ei ole jotain menoja. Ja sit taas pitää miehen ja mun mennä hommiin. Ei tälläsellä rytmillä kyl viittis ihan vakituisesti tehdä hommia.
Aina jossain välissä esikoinen on ilmestynyt näyttäytymään ... tuomaan likapyykkiä ja hakemaan ruokaa. Miehen mielestä kyllä sais iten ansaita ruokansa, mutta minkäs sille voi jos ei ole töitä tällä hetkellä. Ja jos kaapeista löytyy ylimääräistä, niin kyllä minä annan tyttärelle mukaan. Kun kerran ruokin välillä lauman nuorimmaisen kavereita, niin miksi en antaisi omalle lapselle?!

Nyt on sitten muuten juhlittu tyttöjen synttäritkin ja viinijuhlat. Likat eivät järjestäneet tänä vuonna synttäribileitä kotona vaan juhlivat kavereiden kanssa jossain. Sukulaisille tarjottiin vain kakkukahveet. Jollain tavalla tuntuu haikeelta ettei ole enää lastenkutsuja, mutta toisaalta taas ... suuri helpotus!!! Siitäkin ollaan päästy eroon!
Jokavuotiset viinijuhlat tuli ja meni, tänä vuonna kestivät virallisesti neljä päivää. Onneks oli todalla mahtava ilma, väki jakaantui tasaisesti kaikille neljälle päivälle eikä syntynyt perinteistä mielentöntä tungosta Kukkulan huipulle. Tuli käveltyä ja kierreltyä ylös alas ja päivystettyä vakiopaikalla kahvilan terassilla .... siitä oli paras mahdollinen näköala ohikulkijoihin. Ja sai niin kätevästi moikkailtua kaikki tuttuja ja kutsuttua kahville ...kahvilaan ei siis kotiin ;) Vaikka oli paikallisen nuoren viinin juhla niin en juonut kuin yhden lasillisen viiniä ... ja sekin oli parin vuoden vanhaa vuosikertaviiniä. Kun en tykkää "mostista" enkä muistakaan "eivalmiistaviinistä" niin en tykkää! Mitä tummempaa ja paksumpaa punaviintä sitä parempi!

Olo on jotenkin niin sekava ja siltä näyttää tää tekstikin. Mutta sellaista on ollut viime aikoina oma menokin. Kauheeta huuhaata!! Rahaa on tullut tuhlattua kaikin puolin eikä lisää näytä olevan tulossa. Esikoinen aloittaa autokoulun ja siihen pitäisi saada jostain rahaa ja eläminenkin on päivästä päivään kalliinpaa. Jos lopettais syömisen, niin siihen ei ainakaan tulis tuhlattua viimesiä lantteja ... Kyl kannattaiskin vähän vähentää mässäilyä ... ainakin tuota iltamässäilyä.

Mies kävi muuten taas kuvattavana. Senkin takia meillä molemmilla on vähän "huuhaa" olo. Parin viikon sisällä saadaan tulokset ja sitten katsotaan tilanne taas uudestaan. En mieti asiaa liikaa, jotenkin pystyn sen työntämään taka-alalle, mutta mies ei tietenkään pysty. "Kaikkee pitäis kuulemma saada valmiiksi, jos ja kun joutuu leikkaukseen ja ties mitä sitten taas sen jälkeen" ...vähän tollanen mieliala tällä hetkellä.
Itsestä kyllä tuntuu, että tuo mies murisee vielä seuraavat (ainankin) kymmenen vuotta meidän iloksi.

Siellä vai täällä

2011-10-05T21:20:00.000+02:00

Esikoinen viilettää nykyään kahden asunnon väliä. Kesän hän vietti saarella kesäduunissa ja sen jälkeen jäin sille tielle. Ei asiasta sen kummemmin keskusteltu. Oli hän josku uhkaillut, että sitten kun täyttää kahdeksantoista muuttaa kuulemma muualle asumaan. Aina se asia kuitattiin niin ja näin, enemmänkin siltä silmältä että, "joo joo, katotaan sitten kun se tilanne tulee".
Ja tulihan se hetki. Pikkuhiljaa esikoinen alkoi viettää enemmän aikaa poikakaverin luona, tuli vain kotiin vaihtamaan vaatteita ym.
Poikakaveri joutui nyt etsimään uuden kämpän ja esikoinen muutti siinä sitten samalla hänen luo. Tai ei ihan virallisesti muuttanut, osoite on vielä sama kuin meillä. Mutta epävirallisesti.

Kotiin hän tulee vain hakemaan lisää kamaa, mitä milloinkin puuttuu. Kauhea omanpesänvalmistamisinto taitaa olla juuri pahimmillaan, kun eilen tokaisi tarvitsevansa föönin, silitysraudan, mikroaaltouunin ... ja kahvinkeitinkin olis varmaan kiva tai vedenkeitin ...uh! Onneksi heillä on pesukone kämpässä ... vielä kuitenkin esikoinen kantaa likapyykin kotiin äidin pestäväksi, koska kämpän koneen käyttö ei ole ihan selvinnyt. Sain kutsun kahville ja samalla opettamaan pesukoneen käyttöä;) Nyt on hyvä syy mennä tarkistamaan missä tytär majailee.

Jollain tavalla koko asian on käynyt ihan huomaamatta. En ole mitenkään voivetellut, että nyt lapsi on lähtenyt maailmalle tai mitenkähän se lapsiparka pärjää. Onko musta tullut liian välinpitämätön? Ei kai, ehkä se vain tuntuu luonnolliselta asialta että lapset lähtevät pois kotoa. Kyllä hän saisi olla täälläkin ja varmaankin rahaa säästyisi enemmän, mutta jollain tavalla olen myös helpottunut. Enemmän ja enemmän aikaa vietän itsekseni ja toisaalta nautinkin näistä rauhallisista hetkistä jolloin voin tehdä ihan mitä vain. Ja onhan tuo nuorimmainen vielä tässä aina välillä pyörimässä, juuri sen verran että saa aikaan sekasotkun ja onnistuu kiristämään pinnaan tekemättömillä hommilla ym.

Jotkut tuttavat ovat ihmetelleet, että miten annamme tyttären asua ties missä ja ties kenen kanssa. Eihän täällä olla vielä joka paikassa totuttu (ainakaan pienimmissä paikoissa) siihen, että noin nuorena asuu muualla kuin kotona. Itse alkaisin kyllä huolestua, jos "lapsi" asuisi vielä kotona melkein kolmikymppisenä äidin höösättävänä ... etenkin jos kyseessä on poika! Niitäkin tapauksia kun on aivan ihan liikaa.
Ja katsotaan kuinka kauan tämä kaikki kestää. Ehkä jo muutaman päivän tai kuukauden kuluttua tytär saapuu kimpsuineen ja kampuineen takaisin omaan huoneeseensa .... Pitää vaan ennättää maalata ja hieman rempata huone sitä ennen ;)

Pulassako?

2011-09-29T22:11:00.001+02:00

(kuva internet)

Kävin tämän areenan vieressä tänään. Tai oikeestaan sen takana. Ja olisin halunnut mennä sinne pitkästä aikaan ihailemaan, mutta eihän meillä ollut taaskaan aikaa! Piti ajaa kiireellä kotiin, että mies ennättää puolestaan töihin. Vilkutin vaan kovasti areenaa ihasteleville turisteille, kun mies hurjasteli kohti moottoritietä.

Oltiin melkein kirjaimellisesti pulassa tänään tuon areenan takana. Olin karannut hyvissä ajoissa töistä ja tuon areenan taakse ennätettiin juuri muutama kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa. Muutaman epätoivoisen korttelikierroksen jälkeen mies iski ranskalaisen ajopelinsä aivan ihastuttavan minimoriksen viereen ... nehän oli ihan saman värisiä ja melkein saman kokoisia ... ja iski parkkiautomaattiin mielettömän kasan kolikoita (eihän automaattiin tietenkään käyneet setelit!) ... muutaman minuutin ja askeleen kuluttua kävi ilmi, että kyseinen parkkipaikka taisi olla yksi niistä kaupungin kalleimmista ja puolen korttelin päässä olisimme voineet jättää auto parkkiin puoleksi päiväksi samalla määrällä kolikoita joita tungettiin automaattiin yhden tunnin edestä! Mutta eihän sitä kiireessä ennätä kaikkea huomioida ... eihän?!
Lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen sain selvät ohjeet miten löytää toimisto ... Tuossa kaupungissa on muuten aika epätoivoista etsiä tiettyä paikkaa autosta käsin ilman karttaa sillä kaikki kadut ovat yksisuuntaisia ja katujen nimet on laittettu jonnekin mielettömän korkealle pienellä printattuna....
Toimisto löytyi ja vastassa oli aivan pohjoismaalaisen näköinen pitkähiuksinen nuori mies, miten muuten kun edustaa Pohjoismaita;)
Nyt sitten vaan odotellaan mitä suomalaiset päättävät, haluavatko palkata suomalaisen joka asuu jo maassa ja osaa kroatiaa ja suomea ja joka tuntee tämän maan kahdenkymmenen vuoden kokemuksella vai lähettävätkö suomesta ihmisen joka ei ehkä osaa kieltä, mutta jolla on kokemusta alalta .....
Jos kutsu keskusteluun kuuluu ensi kuun aikana, pitää alkaa toden teolla miettimään mitä sitä haluakaan ja miten kaikki sumplitaan ....

Kello, loput koulukirjat, oma laukku ja kengät....

2011-09-27T21:58:00.000+02:00

...siis noihan piti vaan hankkia kaupunkireissulla, mut mukaan tarttu paljon muutakin ja jotain jäi ostamatta!
Ostamatta jäi (kylläkin tyttären kehoituksesta) koulukirjat sillä ..." Ei niitä kannata ostaa, mä kopioin ne jossain!" Mullehan tuo käytäntö tietysti käy, koska uudet koulukirjat ovat todella kalliita ja täällä opiskelijat tietävät missä voi edullisesti kopsata koulukirjoja.
Mukaan tarttui nuorimmaiselle uusi kello (edellisen kellon hän sai ukilta ekalle luokalle lähtiessään eikä kuulemma voi enään mitenkään käyttää kissimirrillä varustettua punaista kelloa ja nythän hän on taas ekalla luokalla) joka ostettiin osittain lahjarahoilla ja osittain kaivamalla mun rahapussia.
Yhden laukun sijasta meinasin ostaa itselleni kaksi laukkua, kun ihastuin molempiin ja molemmat olisivat niin käyttökelpoiset enkä osannut päättää kumman värisen olisin ottanut. Ja kaupan setä anto niin hyvän tarjouksen! Mutta .... onneks menin lemppariräsykauppaan ja älysin etsiä farkkuja. Ja ne löyty!!! Mitään muuta vaatekappaleen ostamista en inhoo niin kauheesti kuin farkkujen etsimistä, koska ikinä en löydä sopivan kokoisia! Kun ei ole ripakinttu, niin nykyiset mallit tuottavat tuskaa saada edes puolireiteen. Minkäs sille voi kun on ominut pohjolan mammojen geenit eikä paikallisia dalmaattialaisia ruikulasääriä.
No farkut lähti mukaan ja olis tehnyt mieli pistää muovikassiin sieltä vaikka mitä, mutta onneksi järkevä ja nälkäinen tyttäreni veti mut pois sieltä. Eli kahden laukun hinnalla sain yhden laukun ja farkut ... erittäin järkevää.
Loput rahat tai siis ne rahat mitä oikeesti ei edes ole meni sitten kemppariin (tietty saksalainen kemppariketju on todella ilkeä liike ... sinne kun menee, niin aina lähtee kaupasta ulos ison muovikassin kanssa ja tililtä on hävinnyt muutama satanen!) ja kahvitteluun.
Eihän kaupungille voi mennä, jos ei käy kävelykadun kahvilassa näyttäytymässä. Varsinkin, kun on mahtavan lämmin syyskeli. En muista milloin olisin istunut syyskuun lopussa kello seitsemältä illalla sandaalit jalassa ja kesämekko päällä!

Viisitoista vuotta sitten....

2011-09-23T20:36:00.000+02:00

- Muistatkos ku viistoista vuotta sitten näihin aikoihin ilmoittaudun sairaalaan ....?
- Mamaaaaaa!!!! Taas se sama juttu!!! Ei voi olla totta!
Ja likka lähtee mun rutistuksesta karkuun yläkertaan laittaan itteensä kuntoon.
Aikaisempina vuosina sentää juhli kotona tai edes kylillä, mutta tänä vuonna ekaa kertaa synttäreitä juhlitaan naapuri kylän syysjuhlilla. Rahaa vaan tarttee, että voi tarjota pizzat ja juomat kavereille.
Ei siis tarvinnut tehdä synttärikakkua tälle päivälle eikä kukaan tullut onnittelemaan paikan päälle.
Outo tilanne! Saan ihan itekseni muistella viidentoista vuoden takaisia tapahtumia.
No silloinkin olin melko yksin .... Mies joutui jättämään hoitajien käsiin ... vaatteet vietiin, kaikki vietiin ja tyhjennettiin ja siitä vaan synnyttämään! Onneksi toisella kerralla kielikin jo sujui ja paikat olivat tutut, mutta kyllä se oli vähän orpoa. Niin kuin ekalla kerralla, nytkin kaikki meni muutamassa tunnissa ohi ja nuorimmainen syntyi vielä saman päivän puolella .... Ensimmäisenä syyspäivänä!

Tatuu ....

2011-09-23T19:46:00.000+02:00

Se on nyt siinä!!! Joillekin järkytys, joillekin kiva yllälläri. Itse olen sitä haaveillut jo useamman vuoden, mutta ei ole ollut rohkeutta toteuttaa haavetta tai en ole ollut varma kenen luo mennä laitatuttamaan. Mutta nyt löysin kivan tyypin kukan sen teki (pankin vartijapoika) ja keräsin rohkeutta. Aika sovittiin ja siitä pidettiin kiinni. Vaikka muutaman päivänä meinasin perua puheeni ja soittaa ettei tule mitään. Mutta siinä se nyt on!!
Olen aina tavallaan ihaillut tatuointeja mutta aina ajatellut, että ne sopii vain muille. Muutama vuosi sitten kuitenkin päätin, että elämässä pitää ottaa riskejä ja tehdä sellaista mitä ei ehkä tavallisissa oloissa tulisi tehtyä. En kyllä laittaisi mitään mielettömiä kuvia tai kiemuroita ja ihan mihin paikkaan tahansa. Tuo on tuolla selässä ja ajan kuluessa en edes tule sitä muistamaan. Aina ohi mennen peilin ohi kulkiessa tulee vilaistua ja .... se on makee :) Ainakin mun mielestä;) Ehkä sydän saa jonain päivänä jotain ympärilleen, kuka tietää .....
Elämässä pitää ottaa riskejä!

Pukeutumiskoodi

2011-09-20T21:35:00.000+02:00

"Koulussamme on ns. pukeutumismääräykset. Vaikka nyt on vielä poikkeuksellisen kuumaa ja nuoret haluaisivat pukeutua kevyemmin emme salli kuitenkaan ihan mitä vain. Poikien sortsit eivät saisi olla liian lyhyet vaan sellaiset polveen asti ylettyvät käyvät vielä. Ja tytöt ... ei avonaisia kaula-aukkoja eikä ohuen ohuita olkaimia. Eikä tietenkään minihameita eikä napapaitoja. Nuorten pitää osata pukeutua tilanteen ja paikan mukaan ja muutenkin käyttäytyä edustavasti ja kohteliaasti.Olemme joutuneet joskus lähettämään nuoria kotiin vaihtamaan vaatteita."

Näin uusi luokanvalvoja selitti koulun käyttäymissääntöjä pukeutumisen ja käyttäytymisen kohdalta. Olin jo aikaisemmin kysynyt kuopukselta, miksi pitää farkkuja helteellä ja olin saanut vastaukseksi: "Mama, eihän me saada pitää hametta koulussa!!" Mutta onko siis kaikki hameet kielletty? No ei! Kyllä hame jossa helma on polvimittanen käy, neiti vaan ei pidä ikinä sellasia hameita vaan hänen hameenhelmat loppuu jossain pepun ja polven välimaastossa, siinä reiden kohdalla ...jotenkin ....
Eikä kuulemma saisi olla "piercereitä", mutta siihen tytät totesi eilen, et "Niin, ekana päivänä sanottiin ettei saa olla yhtään pierciä, mut muutaman päivän päästä joka puolella näky reijitettyjä päitä! Ehkä ne on sitten niitä yläluokkalaisia."
Itselläni ei ole mitään näitä pukeutumissääntöjä vastaan. Ihan hyvä vain. Eihän mekään voida olla töissä ihan minkä näköisiä tai laittaa ihan mitä vaan päälle.

En tiedä mikä on Suomen käytäntö nykyään peruskouluissa, mutta ainakin meidän koulussa ( ja kuulemma monessa muussakin) on ns. meikkauskielto eikä saa olla edes lakatut kynnet. Pientä meikkiä sai olla joskus, mutta kyllä on neidit useampaan otteeseen komennettu pesemään naamat tai poistamaan unohtuneet kynsilakat.
Mutta siitä meinasi tulla joillakin luokilla ongelma, koska vessaan pesumatkalle komennetut tytöt eivät tajunneetkaan mitä heidän piti siellä varsinaisesti tehdä. Opettaja oli tainnut sanoa, että menkäähän siistimään naamanne ja neidit olivat sen ymmärtäneet niin, että meikki oli valahtanut ja sitä piti korjailla... Eli ei siis muuta kuin lisää kajaalia tai luomiväriä ja siistiä oli!! Ne likat saivat kyllä melko nopeasti lähtöpassit kotiin naaman pesulle!!

Terassipeliä

2011-09-14T22:18:00.001+02:00

(kuva Inge Löök)

Lähdin pienelle iltakävelylle kylille piristyäkseni painostavan ja rasittavan päivän jälkeen ja kävin samalla pankkiautomaatilla pyytelemäs pikkasen seteleitä ja jäin tietysti kahvilan terassille tuttujen kanssa "yhdelle" ja rupattelemaan. Nyt siellä saattoi jo hengittää normaalisti, pari tuntia sitten ulkona oleminen oli vielä melko tukalaa hillittömien helteiden takia. Mutta en valita, syksy alkaa kuulemma sunnuntaina :(

Puoli tuntia sain istua rauhassa terassilla, sitten huomasin istuvani aivan väärässä pöydässä. Oli ahdannut ahterini parhaimmalle paikalle kaverin viereen, baarijakkaralle, omistajan lempipaikalle. Eihän omistajapoika siitä suuttunut, alkoi vain olo olemaan sellainen "olen taas väärässä paikassa" .... Omistajapoika ja muuta muu alkoivat meinaan asetella telkkariscreeniä terassin päähän ja mun pään yli asenneltiin jatkojohtoja ja jouduin etsimään pistokkeita selkäni takaa. Kyllähän siinä olis vielä voinut istuskella, mutta ympärille alkoi kerääntyä epämääräinen joukko erittäin äänekkäitä jalisfaneja joten päätin luovuttaa penkin suosiolla pelinkatsojille. Ei niillä kai olis ollut mitään sitä vastaan, että jään heidän seuraan katsomaan peliä, mutta ehkä on parempi "mummojen" siirtyä takavasemmalle. Ja meidän naispuolisten katsojien kommentit ei kai ole aina miesten mieleen ... enemmän arvostellaan pelaajien ulkomuotoja kuin pelitaitoja;) Ja tossa pelissä onkin mitä katella ... pelaa meinaan Dinamo Zagreb vastaan Real Madrid!

One and Only - Adele (Lyrics)

2011-09-11T21:10:00.000+02:00

Kuuntelen ja kuuntelen ... ja edelleen kuuntelen tätä laulajaa ...uh!

Voi kun olis ....

2011-09-11T20:41:00.000+02:00

...kesä aina!!!
Se tuli meileen tänään, kun polskuttelin tuolla meressä. Miten tuollainen tavallaan pieni asia voi tuntua välillä niin suurelta, ihanalta, helpottavalta ...!!
Olin jo perjantaina päättänyt, että viikonloppuna pitää ainakin yhtenä päivä vielä ennättää rannalle. Ilmat ovat niin mahtavat!! Syyskuun 11. päivä ja lämpötila on kolmeakymmentä ja merivesi noin +24. En muista näinä kahtenakymmenenä vuotena, että oltais näin myöhään vielä käyty rannalla.
Meinasin mennä tänään yksin rantsuun, jos kukaan muu ei suostu lähtemään, mutta sainkin miehen mukaan. Oliskohan tuo joku neljäs kerta tänä kesänä, kun hän sinne suostu;)
Ihanan vähän ihmisiä, enemmänkin paikallisia jotka nauttivat mahtavasta sunnuntaisäästä. Ei ollut liian kuumaa ja vesi just sopivasti piristävän viileää muttei liian kylmää ... Ei siis todellakaan kylmää, jos mieskin sinne suostui peräti kolme kertaa.
Yritin oikein imeä itseeni tuota hetkeä .... meren tuoksua, auringon lämpöä keholla, pienten kalojen uiskentelua jalkojen ympärillä, lämpimien kivien hehkua jalkapohjissa, lokkien kaakatusta jossain kauempana ...Uh! Tätä aurinko-ja merienerkiaa tarvitaan talven varalle!!

Irwin Goodman - Vain elämää

2011-09-06T21:59:00.000+02:00

Koulutielle

2011-09-06T21:52:00.000+02:00

(Kuva internet)

Tuleekohan nuorimmaisen koululaukusta noin painava tänä vuonna? Toivottavasti ei! Eihän ammattiopiskeluissa tarvita mieletöntä määrää koulukirjoja niin kuin peruskoulussa;) Viime vuonna kasiluokalla reppu painoi parhaimpina päivinä melkein kymmenen kiloa.
Laukku tulee oleen ainakin nyt ensimmäisen kuukauden melko kevyt, kouluhan alkoi vasta eilen eikä kaikkia kirjoja ole ennätetty hankkia. Tai pitää tunnustaa taas ettei olla edes yritetty täysin rinnoin niitä hankkia. Tarkoitus on hankkia suurin osa kirjoista käytettyinä tai sitten kopioida, koska uudet kirjat ovat TODELLA kalliita eikä koskaan tiedä saako niitä myytyä eteenpäin. Onhan tässä aikaa, ei turhia hättäillä.
Kyselin nuorimmaiselta miltä koulu nyt vaikuttaa kahden päivän jälkeen ja kyllä se kuulemma menettelee. Rakennus ja etenkin käytävät ovat aivan liian pienet. Luokassa on nyt 22 tyttöä ja 9 poikaa eikä ne pojat kuulemma ole mitään kummosia. Onneksi luokassa on sentään joitakin entisiä tuttuja etteivät kaikki ole ihan uusia naamoja. Enkussa on kuulemma todella ankara proffa ja luokanvalvoja on yllätys yllätys: saksan opettaja!! Että se siitä saksankielen luikertelusta, eipä paljon olla pois siltä tunnilta ilman hyvää syytä. Jouluun mennessä pitäisi kuulemma osata kirjoittaa kymmensormisysteemillä ...."mama, sun pitää ostaa mulle sellanen miniläppäri et voin viedä sen kouluun kun meillä ei ole riittävästi koneita kaikille." Haha hahah!!!! Juu ihan varmasti juoksen heti huomenna ostamaa vaikka kaks, voi vielä valita värin!!! Sen kun harjoittelee kotona ahkerasti tekstin kirjoittamista naamakirjassa roikkumisen sijaan. Tekstin kirjoittamiseen ei tarvitse edes internetiä eli sitä voi harjoitella vaikka puolen yön jälkeen. Meillä meinaan netti (modeemi) pistetään pimeeks puolen yön jälkeen tai ainakin siinä vaiheessa, kun vanhukset painuu pehkuihin;)
Yöllä ei roikuta netissä .... ellei ole oikein hyvää syytä tai jos äiti itse roikkuu netissä tai katselee telkkua.

Kyselin esikoiselta koulutussuunnitelmista. Viime vuonnahan hän aloitti ns. iltakoulussa. Keväällä taisi jäädä melkoinen kasa tenttejä suorittamatta ja nyt pitäisi jatkaa siihen mihin jäi. Melkein koko kesän hän oli eräällä saarella ("Kroatian Ibitza") tarjoiluhommissa ja palasi sieltä muutama päivä sitten. Ja eilen aloitti kaupungissa uudessa kahvilassa hommat. Hyvähän se on, että löytää töitä kun työtilanne nuorten keskuudessa on todella huono. Kyllä hän kuulemma ennättää työn lomassa käydä koulua .... no niin ... toivottavasti. Jos ei tänä talvena jatka niin ehkä sitten ensi vuonna. Onhan sitä koko elämä aikaa opiskella ...kai...
Voi vain käydä niin, että pääsee rahan makuun ja unohtaa kaikki koulunkäynnit ym. Mutta en taas murehdi sitäkään asiaa... asioillahan on tapana järjestyä ... eikö niin?!?

Vain elämää ei sen enempää ...

2011-09-03T22:43:00.000+02:00

Kesä lopussa ja syksy alkamassa ja sen mukana taas on pakko palata edes jollain lailla jonkinlaiseen arkeen ja rytmiin. Sen tuntuu olevan tänä vuonna todella vaikeaa, helle on sekoittanut pääni enkä saa mistään kiinni. Mutta pakko sen kai on.

Syksy kun on aina jollain lailla uuden alkua niin päätin muuttaa blogin nimeä. Jotenkin tuo nimi tuntuu tällä hetkellä paremmalta. (Ja itseasiassa Irwinin kappale on soinut päässäni jo useamman päivän.) Mietin jo uuden blogin aloittamista, mutta kun olen tällä hetkellä todella laiska ja aikaansaamaton en viitsi/jaksa tehdä sitä.
Blogiin saattaa alkaa tulla tekstiä useammin ... tai sitten ei. Ja ehkä tekstit tulevat olemaan välillä suorempaa tekstiä eikä aina sitten miellytä kaikkia. Mutta en taida välittää siitä enää. En jaksa enää välittää kovinkaan monestakaan asiasta enkä mieti enää turhaan mitään mikä ei suoranaisesti vaikuta elämääni. Tämän hetken motto on: "Šta ne mogu promjenit, pustim!" Eli vähän siihen suuntaan, että: "Mitä en voi muuttaa, anna olla." Asoilla on tapana tapahtua, mietinpä tai surenko niitä! Eli pää pystyyn ...
That's life!

Sadepäivän "iloja"

2011-07-20T17:24:00.000+02:00

Sotkeminen on todellakin huomattavasti helpompaa kuin siivoaminen! Ja se sujuu niin huomaamattomasti. Aivan ohimennen.
Tänään on ollut sateinen päivä monen viikon kuivan ja helteisen jakson jälkeen. Toisaalta tekee ihan hyvää - kasvit saavat vettä ja luonto piristyy. Mutta itselleni kesällä riittää yksi sadepäivä ja sitten saisi taas olla kunnon rantakelit. Kesällä pitää olla kaunis ilma!!

Mutta jotain hyvää tästä sadekelistä on. Sain ihme innostuksen paikkojen raivaukseen. Itseasiassa meidän piti raivata tuleva makuuhuoneemme yläkerrassa. Se pitäisi saada hiljalleen maalattua ja lattia laudotettua. Huoneeseen oli vaan kertynyt vaikka mitä roinaa, osa oli roskalavalle menossa ja osa vinttiin. Samalla tuli siivouttua muitakin paikkoja.
On se vaan kumma, kun menin hakemaan kellarista jätesäkkejä, tuli samalla heitettyä kaikki keräykseen menevät lasipurkit ym roskiin ja ohimennen siivosin sitä muutenkin (suurin osa kellarin sekasotkusta on miehen ansiota ja hän saa ne sotkut siivota!).
Yläkerran eteiseen oli jostain syystä jäänyt pino joulukoristelaatikoita ja ne saatiin nyt vihdoinkin vinttiin. Vaikka mies kyllä tuumasi, että mitä niitä sinne suotta laittaa kun varmaan kohta vaadin ne taas esille. Mutta sinne ne meni! Ja samalla heitolla menivät talvivaatesäkitkin ... Kyl niitäkin kohta taas tarvitaan, mut saavat olla siellä nyt pari edes pari kuukautta;)

Ennen siskon tuloa vannoin, että meinaan silittää mielettömän liinavaatekasan. Mutta niin se sisko vaan tulla töpsähti ihan liian pian ja se liinavaate kasa sai olla viihdyttämässä siskoa samassa huoneessa. Ei kai niin kauheesti häirinnyt, kun olin se yrittänyt jotenkin piilottaa. Tänään sain jostain syystä inspiksen siihenkin hommaan .... Ei, en ole vielä silittänyt, mutta tein sellaisen homman mitä en ole ikinä tehnyt: laskostin tyynyliinat ja keittiöpyyhkeet ja lakanat ja kaikki muutkin mitä EI tarvitse pakosti silittää silittämättöminä kaappiin!!! Nyt kun äiti näkis!! Mutta siihen silitettävien kasaan jäi viel ihan liikaa ... miehen pitkähihaiset paidat, omat työvaatteet, vierasmajan lakanat ... ÄH!!
Siis ei kai tästä nyt huomaa, etten todellakaan pidä silittämisestä? Pakkojen raivaus on paljon mukavampaa, varsinkin kun saa heittää kamaa jätesäkkiin.
Inhottava homma on kuitenkin pakko tehdä tänään jossain vaiheessa. Ei se kasa varmaan haittaisi huomenna tulevia kavereita, mutta homma jäisi sitten loman jälkeen tehtäväksi.

Olen kesäkuun puolesta välistä ( ja ehkä jo aikaisemmin) yrittänyt saada nuorempaa neitiä siivoamaan huoneensa PERUSTEELLISESTI. Eli ei vain ohimennen imuroitua ja mopattua lattioita ja tungettua vaatteita lattialta kaappiin. Ei vaan siis ihan perusteellisesti käytyä läpi kaikkea sitä tilpehööriä mitä on huonessa joka puolella: karkkipapereita, lippuja ja lappuja, koruja (ehjiä ja hajonneita), meikkejä, hiuskoristeita, cd:tä ilman kansia .... Pöytää ei mennannut edes nähdä tuon kaiken alta! Ja miks kaikki vaatteet pitää olla aina lattialla??? Päätin jo pari vuotta sitten etten siivoa heidän huoneita. Monta kertaa on tehnyt mieli mennä sinne jätesäkin kanssa ja siivota ja järjestää vaatekaappi, mutta se olisi ihan turhaa ... puolen tunnin kulutta se olisi taas saman näköinen. Onko meidän tyttäret ainoat naispuoliset lapset jotka eivät osaa siivota ja pitää huoneitaan tiptop?? Uhkasin ottaa kuvan ja laittaa naamakirjaan, mutta sekään ei tehonnut.
Tänään pinna kiristy nyt sitten lopulta niin paljon, että otin se jätesäkin ja istuin keskelle lattiaa kamojen keskelle. Säkkiin ennatti mennä jo vaikka mitä, kun nuorimmainen tuli ja kyseli olinko heittänyt roskiin jotkut helkutin karkkipaperit ... NO tietty olin!! " Miks sun piti ne heittää?? Enhän mäkään heitä sun tarkeitä papereita mihinkään!" Siis tärkeitä ... voiks karkkipaperit olla tärkeitä??? Tai niin, jos ne karkit oli antanut poikakaveri ja ne tuoksu viel niin ihanalle .... No jooo!!!
"Siis sä olet taas ihan hermona, kun sun kaverit tulee meille. Sen takii meijän pitää nyt hullun lailla siivota. Eihän ne mun huonessa nuku!" En ole hermona sen takia, vaan en viitti enää katella tota sekasotkua. Ja ilma on mitä parhain tälläiseen hommaan. Jos aurinko paahtaisi, oltais varmaan tytär ja minä jo rannalla tai terassilla istumassa hyvä kirja kädessä!

Helle helle helle ....

2011-07-15T17:25:00.000+02:00

Hillitön helle vain jatkuu! En enää edes muista milloin on satanut viimeksi tai ollut alle kolmekymmentä astetta. Parin viikon ajan lämpötila on pysynyt lähempänä neljääkymmentä! Puutarha ja nurmikko alkaa olla inhottavan ruskea vaikka sitä yrittäisi miten kastella ... aivan turhaa kylläkin.

Paras pakka tällä kelillä on meri. Merivesi alkaa olla kyllä jo niin lämmintä ettei enää kovenkaa paljon virkistä. Sen pienen hetken kun astuu veteen tuntee ihanan viileän aallon kehossa, mutta todella nopeasti vesi alkaa tuntu liian lämpimältä. Mutta onneksi on märkää ja erittäin vieno tuuli viilentää ihoa edes hetken.
Rannalle on pakko mennä jo aamusta ja palata kotiin viimeistään puolilta päivin. Tai sitten jollain konstilla mennä alas rantaa iltapäivällä (bussilla mielettömässä helteessä) ja nauttia ihanasta ilta-auringosta.
Varjossakaan ei ole kovin viileää, omalla terassilla on tullut parin viikon aikana istuttua todella vähän. Eli päivät kuluvat sisällä kotona tai sitten aamupäiväuinneilla. Niin se loma vaan menee aivan liian nopeasti!!!!

Mutta helteet on pohjolan turisteille ihana asia. Saavat ainakin loman ajan nauttia auringosta ja merestä ilman sateen pelkoa. Sisko on saanut kunnon annoksen d-vitamiinia ja toivottavasti aurinko paistaa vielä ensi viikollakin, kun pienen kiertotien kautta tulee kyläilemään rakas ystävä. En malttaisi enää odottaa matkalaisia, tiedossa ihanaa yhdessä oloa!

Kastele kastele ...

2011-07-06T22:32:00.000+02:00

(kuva Inge Löök)

... jos haluat kasvien kasvavan! Nyt pitäisi kastella ainakin kaksi kertaa päivässä, aikaisin aamulla ja myöhään illalla ja se homma vie meidän puutarhassa parisen tuntia.

Itsellä meinaa vaan käymään kuin kuvan naisilla, kivempi on istuskella vaikka kottikärryillä kuin roikkua letkun jatkona. Olen luovuttanut suuremmalta osalta puutarhaa, mutta tomaatit ja persiljat pitää saada pysymään hengissä ja tietenkin kukkapenkit. Nurmikko on saanut jo ruskean vivahteen eikä sen kastelemiseen kyllä tuhlata kallisarvoista vettä. Kyllä se siitä taas virkistyy, kun tulee ensimmäinen ukkoskuuro.

Kastelin itseänikin tänään viikon tauon jälkeen. Niin kuin kunnon lomalaisen täällä tulee tehdä, aamu alkaa kahvilan terassilla kahvitellen ja päivän lehteä lukien. Siitä sitten hiljalleen ruokakaupan, vihanneskaupan ja leipäkaupan kautta ruoanlaittoon. Porukalle ruokaa ja sen jälkeen bussilla rantaan uiskentelemaan. Pari tuntia riitti taas pienen tauon jälkeen, iltapäivän aurinko ei onneksi porottanut liian kuumasti ja merivesi on juuri sopivan viileää.

Nuorimmainen pääsi seuraavaksi neljäksi vuodeksi opiskelemaan matkailu-ja hotellialan oppilaitokseen. Kävi tänään katsomassa koulun ovella onko sisäänpäässeiden joukossa ja siellähän hän on. Katsotaan miten tulee viihtymään, itse loppujen lopuksi monien vaihtoehtojen jälkeen halusi tuonne .... Sovittiin kyllä neidin kanssa, että jos jostain syystä ei tunnukaan omalta heti ensimmäisenä vuotena, voi hakea siirtoa toiseen kouluun ja vaikka ihan eri alalle. Eniten häntä taitaa harmittaa, että joutuu jatkamaan saksankielen opiskelua. Jostain syystä se kieli ei tunnu omalta vaikka muuten kielet menevät. Mutta kolme vierasta kieltä on koulussa opiskeltava joten ei kannata kahta aloittaa ihan alusta. Nyt ei auta muu kuin miehen ja minun alkaa höpöttämään vaan saksaksi:) Ja jos vuoden kahden kuluttua alan huhuilemaan italian tai ranskan tai saksan maalta piian paikkaa niin kaikki vaan innolla ilmoittamaan vapaista paikoista;)

Nuorimmaisen piti tänään käydä itse koulua varten lääkärintarkastuksessa. Siihen ei käy omalääkärin lappunen vaan pitää mennä ns. työterveyslääkärille. Ensi meni väärään aikaan, sitten siellä oli mieletön jono (neidin kertoman mukaan) ja myöhemmin jono oli kyllä pienentynyt, mutta bussi lähti kotiin päin. Taas taitaa pitää paikkansa sanonta "pistä lapsi asialle ja mene itse perässä" .... tikkelperi!

Pakko herätä huomenna kukon laulun aikaan ja mennä neidin kanssa sinne lekurille, sieltä koululle viemään lappunen ja pistämään lopulliset nimmarit papereihin ja vasta sen jälkeen mies ja minä voimme mennä viettämään rantapäivää.

Sain meinaan miehen houkuteltua edes yhdeksi päiväksi rannalle mun kanssa. Siinä käy kyllä niin, että minä uin ja nautiskelen rannalla lokoilusta ja hän istuu kahvilan terassilla lehteä lukien tai torkkuen! Koska en pääse matkalle, niin pakko tyytyä edes tähän. Vaihtelemalla rantoja tulee edes jonkinlaista vaihtelua loman viettoon.

Ei muuta kuin etsimään miehen uikkareita ja keräämään rantakamaa kassiin.

Haloooo!

2011-07-04T19:22:00.000+02:00

Kyllä mä täällä olen!
Olen vaan ja ihmettelen enkä ole saanut aikaan tekstiä pitkiin aikoihin. Elämä ja arki vie ja kaiken tuon jälkeen on vaikea tarttua "kynää" ja antaa runosuonen sykkiä. Vaikka arki on ankeaa ja tylsää en kuitenkaan meinaa itsekään pysyä omien ajatusten mukana. Enkä oikeen minkään muunkaan mukana. Kevään elin odotuksessa (iloisessa sellaisessa) ja sitten tuli jotenkin stoppi ... ei kaikki menekään ihan kuin itse haluaisin. Kai pitää vaan antaa mennä niin kuin universum haluaa asioiden menevän.

Nyt olen kauan kaivatulla (ja ansaitulla) lomalla! Vihdoinkin loma alkoi ja tulee kestämään kuun loppuun. Sinä aikana pitäisi nauttia olosta, rantaelämästä, siskon ja ihanien ystävien vierailusta, saada kotian kuntoon ... ja yrittää keskittyä omaan itseeni.

Koulut loppuivat joillakin ... jotkut saivat peruskoulun loppuun, toiset jatkavat sitten syksyllä siihen mihin jäivät kevään aikana ...Nuoret retkeilevät saarilla, käyvät uimassa, pelaavat korista ... kotona on joskus erittäin tyhjää ja hiljaista ... vain minä ja koira ... ja tietenkin mies.

Olen miettinyt blogin vaihtamista taas jälleen kerran. Aloittaisinko ihan alusta puhtain paperein vai olenko laiska uuden aloittamiseen? Tiedän jahkailevani tätä jo pidemmän aikaa, mutta ehkä olen jahkaileva tiettyyn pisteeseen ... siihen asti kun mitta tulee täyteen jollain lailla ... Ilmoitan kyllä mitä päätän;)

Pikalomalla

2011-05-19T23:00:00.000+02:00

Aika menee liian nopeasti!!
Ja on liikaa kaikenlaista asiaa, ajateltavaa, hoidettavaa hommaa. Ja työt haittaavat tuota kaikkea. Mutta .... nyt olen peräti viisi päivää kotona:)) Luulin, että lomapäiviä olisi vielä jäljellä 5, mutta jollain kummalla tavalla ne ovatkin vähentyneet kolmeen ...Outoa, mutta ei ole tapahtunut vain minulle. Työkaverille kävi sama juttu eikä pikkupomon kanssa auta kinastella asiasta!

Mummi on kahden viikon vierailulla meillä ja lauantaina juhlitaan nuorimmaisen "rippijuhlia". Eikös niitä nyt voi kutsua rippijuhliksi, katolinen rippijuhlaa vastaava kuitenkin. Itse kirkollinen toimitus on lauantai-iltana, mutta järjestämme "juhlat" vasta sunnuntaina, kun perheen pää on illalla töissä. Eihän meitä paljon ole, vain lähisukulaiset. Tehdään jotain hyvää ruokaa ja nautitaan yhdessäolosta.
Katsotaan miten isoisä jaksaan olla mukana sunnuntaina. Hänelle laitettiin sydämen tahdistin maanantaina ja tänään tuli kotiin sairaalasta. Toivottavasti jaksaa olla edes vähän aikaa mukana.

Miehen pitää päättää haluaako hoitaa möhkäleitä kemoterapialla vai suostuuko leikattavaksi. Ei varmaankaan helppoa päättää, en halua vaikuttaa hänen päätökseen millään tavalla, koska hänen on itse tehdä selväksi mitä haluaa. Mieliala vaihtelee ja välillä on melko kireät tunnelmat. Se positiivisuus joka oli vallalla silloin pari vuotta sitten on hieman hälventynyt. Ja mielialan vaihtelut vaikuttavat meidän muidenkin mielialaan ....

Nyt kun entiset lomat on hoidettu pois alta voi alkaa suunnittelemaan uutta tulevaa lomaa. Sovittiin, että olen lomalla heinäkuun ja lomasuunnitelmia tehdään jo kovaa vauhtia;)
Toivottavasti ne vain onnistuvat eikä kovin suuria mutkia tule matkaan. Mutkia on kyllä jo matkan varrella, mutta kai ne onnistutaan ohittamaan tai kiertämään. Ehkä jonkinlainen pikavierailu keskellä Eurooppaa ja vieraita meille samalta reissulta. Tuo tekisi itselleni todella hyvää, meinaan tuo pikareissu ... pääsisin pois näistä kuvioista edes hetkeksi! Mies on kyllä toista mieltä asiasta, mutta katsotaan mitä tuleman pitää ... Jos on onnistuakseen, nii niin pitää sitten tapahtua!

Vappua ja saunameininkiä

2011-04-30T19:53:00.000+02:00

Hauskaa vappua teille kaikille!!

Meillähän vappua vietetään varsinaisesti vasta huomenna. Esikoinen kyllä lähti jo puolilta päivin vapunviettoon luonnonhelmaan ja olen hieman epäilevä miten pärjäävät siellä. Kyllä esikoinen osaa tulen sytyttää, ja peittoja ym on riittävästi. Mutta eivät ole tainneet varuatua kunnolla sadetta varten ja nesteitä kyllä otetaan sisäisestikin. Ehkä on parempi olla edes ajattelematta asiaa!!

Me vietämme huomenna vappupäivää lähinna kotosalla. Pistetään jotain hyvää grillille ja ollaan vaan. Yleensä ihmiset viettävät vappua täällä menemällä picnicille tai retkelle. Sellaista yhdessä oloa ja hyvää ruokaa.

Eilen iltapäivällä oli ilma täällä kuin Suomen alkukesän ilma! Lämmintä parikymmentä astetta ja ilta-aurinko alkoi laskeutua vuoren taakse. Tuoksui ihan samalta kuin Suomessa ... varmaan johtuu siitä kun pihapiirissä on sireenipuskia:)
Oli aivan pakko mennä laittamaan sauna lämpiämään. Nautiskelin saunasta ihan itsekseni parisen tuntia ... hitaasti ja hartaasti välillä vilvotellen terassilla radleria juoden ja välillä kunnon löylyissä uudessa saunassa.
Se sauna on meinaan valmis!! Pakko myöntää kyllä, että vain alalaude on paikallaan ...ylälaudetta odotellaan vielä. Mutta se on tulossa! Sauna on pieni, mutta kunnon löylyt siellä saa erittäin nopeasti. Eilen kokeilin kuinka korkealla nousee lämpötila ja 90 astetta riitti mulle ihan hyvin. Vain suomalainen vihta puuttui:)

Ohjeita ...

2011-04-24T21:57:00.000+02:00

Vuonna '87 vai oliko '88 sisko laittoi ohjeita pikkusiskolleen miten löytää treffipaikalle kukkakioskille uudessa kaupungissa vieraalla maalla. Miltä tuntuikaan seikkailla itsekseen suuressa kaupungissa, katsella ja haistella kaupungin menoa. Tavata uusia ihmisiä ja entisiä tuttuja. Kaivelin tänään laatikoita ja esiin tuli entisiä ihania muistoja nuoruudesta .... mieleen tulee vieläkin joitakin tuoksuja ja hajuja .... kuvia ja ajatuksia niiltä hetkiltä.

Miten ihanaa olisikaan taas mennä noille paikoille, katsella ja kuunnella miltä kaikki nuo paikat näyttävät. Vuosia on vierähtänyt aivan liikaa, miten vaikeaa onkaan enää lähteä, hypätä koneeseen tai junaan antaa tuulen viedä mukanaan.

Seikkailla taas yksin, kokeilla omien siipien voimaa ....

Pääsiäista

2011-04-23T23:09:00.000+02:00

Hauskaa Pääsiäistä!!

Ja taas vietetään pääsiästä! Vastahan se oli vuosi sitten;) Miten vauhdilla aika menee.
Tämä pääsiäinen on kuitenkin ihan erilainen ....olen hylkänyt, unohtanut, jättänyt väliin kaikki perinteet ja tavat joita olen pitänyt yllä kaikki vuodet. Ei yhden yhtä pääsiäiskoristetta ole esillä (päitsi äidin lähettämä pääsiäiskortti), en ole vauhkonnut pääsiäisleivonnaisten kanssa eikä lapsille ole hankittu yhden yhtä pääsiäismunaa. Mitä se pääsiäispupu nyt sitten tuo huomenaamulla???? Kai pitää pistää rahaa piiloon ... tai eihän sitä tiedä jos vaikka pupu yllättäisikin ja munisi sinne tänne meille kaikille yllätyksiä;)

Suurimmaksi syyksi perinteiden puutteeseen on sanottava krooninen väsymys kaikkeen ja tämän viikkoinen mahatauti joka iski yllätys yllätys juuri silloin kun vähiten tarvitsisi! Töissä puuttuu porukkaa, mutta tiistai-iltana oli pakko soitta pomolle ja kertoa etten mitenkään voi tulla keskiviikkona töihin. Mahaa kieversi ja kaiversi niin kovaa ettei työnteosta olisi tullut mitään. Eikä olisi ollut mitenkään kivaa levitellä mahatautia sen enempää lapsokaisille ... vaikka sieltähän tämä tauti taas tuli.
Nyt makaa sitten mies vuorostaan sängynpohjalla ja singahtaa sieltä vähän väliä vessan puolelle. Väitti kyllä ettei tauti häneen tartu, mutta tämän päivän aikana iski ja melko rajusti. Yritti vielä pari tuntia sitten lähteä töihin, mutta tauti vei voiton ja sängy puoleensa. Nyt vaan puuttuu sitten, että tytöt sairastuvat juuri lomalla!
Huomenna saavat tytöt mennä keskenään anoppilaan pääsiäisaterialle ja tuoda mukanaan minulle annos herkkuja ... mies saa katsoa vierestä ja nakerrella kuivaa leivänkannikkaa.

Viime päivityksestä on taas kulunut kuukausi. Ei kai tämä meinaa jäädä tavaksi?? Jotenkin on vaan ollut sellainen "takki tyhjä"fiilis. Illat tulee ja päivät menee ... töitä, murheita, iloja, väsymystä .. jotenkin tuo naamakirjan lyhyt kommentoiti on tuntunut sopivan paremmin omiin fiiliksiin. Ehkä nyt saan kuitenkin itseni taas naputtelemaan ja se kirjoitusinspis löytyy taas jostain.

Mies kävi muuten siinä octeroscenissä ja löytyihän sieltä taas jotain .... kaksi mykeröä maksan ja munuaisen läheltä. Eli tuli ns. takapakkia! Keskiviikkona kun makasin peittojen alla mahataudissa, mies kipaisi pääkaupungissa lääkärin juttusilla. Ensin oli ajatuksissa, että leikkaukseen vaan, mutta lääkäri kehoittikin aloittamaan taas sandostatin-terapian. Ei ole kuulemma mitään kiirettä leikata ja mies on kuulemma hieman alttiimpi tuolle leviämiselle, tuolla terapialla saataisiin ehkä hormoonit pysymään hieman aloillaan. Nyt on sitten vuorossa oman ja pääkaupungin ongologin käynnit ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Että tänä vuonna pääsiäistä vietetään meillä näin ....

Elämä on ....

2011-03-26T21:15:00.001+01:00

... erittäin vaihtelevaa...
melkein kuukausi kulunut, kun olen viimeksi postaillut. Näiden kolmen viikon on menty ylä-ja alamäkeä ... ja tällä hetkellä tuntuu, että vauhdilla mennään alamäkeen. Mihin on hävinnyt se iloinen,pirteä ja etenkin positiivinen ihminen???
On sellainen olo kuin nämä pari kuukautta ja etenkin kaksi viimeistä kuukautta on kestänyt paljon kauemmin. Niin paljon on ehtinyt tapahtua.
On ollut ihania sydäntä lämmittäviä hetkiä ...sellaisia kun tuntuu, että on perhosia vatsassa ja koko maailma nauraa ja hymyilee kanssani ja tulevaisuus on avoin. On ollut surullisia hetkiä ja saatettu haudan lepoon rakas naapuri ja ystävä. On ollut avioelämän moukeroita. On ollut sairaalareissuja ja tarkastuskäyntejä ... on ollut monia mietiskelyhetkiä oman itseni kanssa ja mukavia tunteja kestäviä keskustelutuokioita rakkaan ystävän kanssa...
Kyllä elämä heittelee!!

Päällimmäisenä ajatuksissa pyörii nyt oma tulevaisuus ... miten miksi missä? Ja miehen tulevaisuus ... pientä häikkää löytyi viimeisissä kokeissa ja nyt odotellaan soittoa uusiin kuvauksiin.... mutta niitä en ajattele ennen kuin tiedetään tarkallee mitä ja missä ....

Fritule

2011-03-06T19:10:00.002+01:00

Näin karnevaalikauden lopuksi tehtiin (nuorimmainen mun ohjauksessa) tänään "frituleita"

eli pikamunkkeja. Ne meni heti parempiin suihin joten jouduin hyödyntämään netin kuvatarjontaa:)

Fritule

2 maustamatonta jogurttia

2 kananmunaa

raastettua sitruunan kuorta

2 pussillista leivinjauhetta (noin 20g)

2 pussillista vanilliinisokeria (noin 20g)

1 pikkulasillinen rakijaa (tai rommia)

4 jogurttipurkillista jauhoja

vaahdota sokeri ja munat. Lisää kuivat aineet, sitruunan kuori, rakija ja jogurtit. Ota lusikalla pallukoita ja paista kuumassa öljyssä. Kierritä tomusokerissa.

Hiljainen talo

2011-03-05T21:50:00.000+01:00

Lasillinen viiniä, hiljainen talo ....tuli palaa uunissa ja telkkarista soi paikalliset euroviisukarsinnat. Ulkoa kuuluu melua, musaa ... läheisessä "kylässä" taitaa olla karnevaalihulinat meneillään.
Talo on hiljainen sen takia, koska esikoinen ja mies lähtivät yhdessä töihin ja nuorimmainen liimautui heidän mukaan. Mies on siis alkanut taas hommiin .... Jihuuuuu!!! Näillä näkymin ainakin maalis- ja huhtikuu on hommia. Siitä eteenpäin tiedetään sitten lähempänä.
Tänä viikonloppuna täällä on karnevaalikauden loppuhuipentuma ja hotelli vaati miehelle vahvistusta .. ja kukas muu sinne miehen vierellä lähtis kuin oma tytär. Pari päivää viime tingassa (tietysti taas niin) etsivät kappaleita ja puoli tuntia ennen auton starttausta tytär ei osannut päättää mitkä karnevaalivaatteet laittaa päälle! Onneks keksi jotain jolla voi jatkaa bileisiin kaupunkiin.

Olisin tietenkin voinut ängetä itsenikin mukaan, mutta jostain syystä en jaksanut innostu asiasta ja toisaalta tämä hiljainen talo ja lasillinen viiniä on mukava yhdistelmä. Saan rauhassa (vihdoinkin) naputella ja kuunnella musaa tai tehdä ihan mitä vaan .... jos nyt huvittaa yhtään mikään;)

Kukkulalla eletään melko rauhallista elämää ... Arkipäivät töissä, väsyneenä kotiin, jos ilmat suo metsälenkki koiran ja ystävän kanssa, mukavat juttuhetket netissä ... ja taas odotellaan viikonloppua. Niin ne päivät vaan menee. Kaikki odottavat kevättä ja lämpimiä kelejä, mutta ne antavat vain odotta itseään. Tämä viikko on ollu todella kylmää ja erittäin tuulista ... jopa myrskyävää!! Helmikuussa bura-tuuli saattaa yltyä myskyksi ja muutama päivä sitten tuuli puhalsikin 190m/s ja kaikki rantatiet olivat suljetut isoimmilta autoilta. Eikä henkilöautollakaan ollut mitenkään herkkua ajaa moottoritiellä! Meri vaahtosi ja myllersi muutaman päivän eikä saarille ollut mitään asiaan. Ainoa hyvä puoli helmikuun tuulissa on se, että ilmakuivatut kinkut kuivuvat taatusti ja saavat ne tyypilliset ominaisuudet joita tarvitaan hyvään kinkkuun:) Kun vaan olis rahaa ostaa sitäkin herkkua!!

Taidan siirtyä sohvalle koiran viereen, kietoutua vilttiin ja antaa silmien hiljalleen lurpsahtaa kiinni. Huomenna sunnuntai ... suunnitelmissa rauhallista sunnutaioleilua, ehkä hieman liikuntaa, ruoan laittoa, silitystä ja tietysti Rijekan ison karnevaalikulkueen seurantaa telkusta ... kuka sinne paikan päälle jaksaa lähteä;)
Alkuviikosta etenkin tiistaille on menoa vaikka minkä verran ....mitä tuleman pitää ... katsotaan ... toivottavasti muutoksia luvassa;)

Perjantai-iltaa...

2011-02-26T15:33:00.000+01:00

Kolme teiniä istuu kaikki ison tietsikan ääressä ja kikattelevat. Mies istahti omalle paikalleen sohvalle ja taitaa ajautua omiin ajatuksiin samalla telkkua katsellen. Esikoinen lähti kylälle kavereita moikkaamaan .... tyypillinen perjantai-ilta.
Sain äsken vasta hoidettua pikaviikkosiivouksen loppuun. Ei mitään kummempia muuta kuin lattian luuttuamista ja enimmät pölyt pois. Olin evakossa yläkerrassa sen aikaa kunnes esikoinen sai imuroitua. Olin ajatellut tehdä metsälenkin koiran kanssa, mutta mielettömän kylmä ja kova koillistuuli pilasi koko ajatuksen. Oltais jäädytty heti alkumetreillä. Hoidetaan se homma sitten huomenna .... tai ylihuomenna.
Olen sentään saanut melkein joka päivä edes pikkasen jumpattua. Hyvä minä. Päätin pitää edes pikkasen silmällä mitä tungen suuhun ja vajaassa kuukaudessa on kolmisen kiloa lähtenyt .... Hih hih kiva juttu. En ole yleensä mikään laihduttaja, mutta nyt pitää saada itseä hieman kesäkuntoo. Olen huomannut, että viimeisen kuukauden aikana jaksan paremmin tehdä hommiakin kun on jumppaillut.

Tänä talvena on tullut todella vähän bloggailtua. Tuntuu, että elämä on melko tasaista ja tylsää. Aina on jotain mielessä mistä voisi naputella, mutta sitten kun vihdoin istun koneen ääreen kaikki tuntuu niin tyhmältä. Tai sitten on asioita joista en viitsi kirjoittaa julkisesti .... Ja sellaisia on ollut viime aikoina aika paljon ... elämä heittelee ja pistää miettimään ....

Ystävänpäivää

2011-02-13T19:53:00.001+01:00

Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh?" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja
otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

~~~

Huomenna on ystävänpäivä - Valentinovo niin kuin täällä sanotaan. Nuorimmainen kirjoitteli perjantaina hirveällä kiireellä koulukavereilleen kirjeitä, iltapäivään mennessä ne piti laittaa koulun aulassa olevaan postilaatikkoon ja huomenna kirjeet jaetaan. Kuka kirjoitti kenelle ja mitä .... kuka tietää;))

Esikoisen Valentinon päivän suunnitelmista en tiedä. Tai tiedän sen, että poikaystävä taitaa olla tällä hetkellä entinen ja uusi ihastus on työnalla. Ehkä tästä kehittyisi jotain vakavaa ... Kuka noiden perässä nyt pysyy!!

Oma Valentinon päivä taitaa mennä aivan entiseen tapaan: töitä ja kotihommia ... mitä muutakaan. Arki on vienyt mennessään ja valentinot ovat jääneet jonnekin kauas ... aivan liian kauas. Ehkä mies nyt kuitenkin yllättää ... tai voinhan minäkin yllättää;)

Täällä Valentinon päivä on juuri rakastuneiden päivä. Aikaisemmin kaikki ihmettelivät, kun onnittelin ja lähettelin ystäville ystävänpäivä onnitteluja - miksi laittaa tervehdys ystävälle? Onnitella pitäisi vain sitä oikean rakkauden kohdetta. Mutta ystäväthän ovat niitä kaikkein rakkaimpia. Ilman ystäviä olisi todella vaikeaa. Oli ne ystävät sitten ihan vierellä tai tuhansien kilometrien päässä tai vaikka vain virtuaaliystäviä. Miten tylsää olisi, jos en voisi laittaa edes pientä viestiä rakkaalle ystävälle, kertoa hänelle kaikkein suurimmat salaisuudet tai ihan niitä tyhjänpäiväisiä asioita. Antaa toisen huomata edes pienellä asialla, miten tärkeä hän on minulle.

Ilman teitä kaikkia ihania ystäviä ... virtuaali- tai lapsuudenystäviä, uusia tuttavuuksia ja teitä vanhoja kavereita elämäni olisi todella tyhjää.

Kiitos että olette olemassa :)

Nautinnollinen päivä

2011-02-06T16:50:00.002+01:00

Istuin äsken omalla terassilla juoden kahvia ja lueskellen aikakauslehteä. Aurinko paistoi täydeltä terältä lämmittäen kasvoja ja koko kehoa. Alhaalla kauenpana häämötti meri ja vastapäisellä vuorella nousi savuja ihmisten siivoillessa puutarhoja.

Kissa makasi raajat levällään pöydällä naamalla nautinnollinen irvistys, venytteli välillä ja asettautui taas auringon lämmiteltäväksi. Koko ajan kulki ihmisiä talon ohi kadulla, kaikki halusivat käyttää hyväkseen kauniin ja lämpimän ilman tuovat edut.

Istuin siinä ja mietiskelin ... meinasin melkein nukahtaa .... mietin miten hyvä oli olla sillä hetkellä. Olla siinä vaan ja nautiskella ... ihan hiljaa, ei kiirettä mihinkään, ei ongelmia, ei murheita ... kaikki arkiset asiat tuntuivat olevan jossain kaukana ....

Aikaisemmin aamupäivällä kävimme miehen kanssa tekemässä kävelylenkin alhaalla rannassa. Monet muutkin olivat päättäneet tehdä samoin! Rattaita, lapsia, koiria, raskaana olevia naisia, vanhuksia ... kaikki tuntuivat nauttivat mahtavasta talvipäivästä. Kävelimme puolentunnin matkan pienestä kalastajakylästä isompaan rantapaikkaan, istahdimme vihdoin ja viimein aurinkoiselle terassille nauttimaan päiväkahvit.

En varmaan osaisi asua enää missään muualla kuin täällä ... En ainakaan paikassa jossa ei olisi vettä lähellä, edes järveä. Nautiskelin aurinkolasit silmillä katsellen merelle, kuunnellen

viereisten pöytien puheensorinaa ... kielten sekamelskaa ... vähän sloveniaa, sieltä täältä kuuluin italiaa ja saksaa, jokunen sana serbiaa tarkkui korvaan.... Pimeän ja hiljaisen talven jälkeen se kaikki puheesorina ja kielten sekamelska kuulosti aivan ihanalta. Joskus olemme jutelleen kaveriseurassa siitä miten ja missä kukin haluais asua, jos voisi valita. Joku on sanonut muuttavansa eläkepäivillä jonnekin kauas pois hälinästä, toinen on ilmoittanut ostavansa pienen mökin melkein autiolta saarelta. Itse voisin kuvitella asuvani pienen hetken jossain hiljaisessa paikassa, mutta en voisi olla siellä kauaa ... haluan ympärille ihmisiä, haluan jutella ja kommunikoida ihmisten kanssa. Välillä hiljaisuus ja yksinolo tekee hyvää, mutta kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä, mukavia keskusteluhetkiä ja yhdessäoloa.

Tuon parituntisen rantakeikan jälkeen onnistuin sitten kotona hermostumaan tyttärille!! Se siitä rauhallisesta seesteisestä hetkestä ja tyynestä äidistä. Nälällä taisi olla melko suuri syy hermotuneisuuteen;) Koira pitäisi pestä ja föönata, pyykit viikata ja astianpesukonekin oli jäänyt jostain syystä tyhjentämättä ... Ja neideillä kun olisi niin kauheasti muita menoja!! Ja kun korotin ääntä jäivät molemmat suu auki tuijottamaan ja ihmettelivät miksi hermoilen. Sillä hetkellä oli sellainen tunne kuin olisin puhunut kuuroille korville!

Huomenna palataan taas arkeen. Kiireinen maanantai edessä, töiden jälkeen ihotautilääkärille tarkistuttamaan luomia. Kesä tulossa ja jos jotain pitää poistaa, nyt taitaa olla niitä viimeisiä hetkiä ennen lämpimiä ilmoja.

Mieskin on muuten ottanut itseään niskasta kiinni ja on aloittanut lääkärikierroksen. Kaikki kokeet ja kuvaukset pitää uusia. Vuosi viime tarkistuksista on jo melkein vierähtänyt. Mutta ei mietiä niitä asoita vielä, vasta sitten jos on aihetta miettiä...

Vuoristorataa ...

2011-02-02T21:15:00.001+01:00

Meinasin laittaa kuvan tähän, mutta ei siitä tullut tänään taas yhtään mitään. Ollaan sitten ilman kuvaa!

Monta kertaa on ollut mielessä postailla, mutta sitten se hetki on mennyt. On tullut jotain muuta tekimistä tai yksinkertaisesti asia ei ole ollutkaan enää postauksen arvoinen. Mutta eihän sitä tietty tarvitse aina olla mitää jären tärkeää asiaa. Jos alkaisikin naputtelemaan ihan mitä mieleen tulee ... lähinnä niin kuin ajatuksen virtaa ... No sitähän nämä mun kirjoittelut yleensä onkin;)

Elämä on välillä taas yhtä vuoristorataa. Tai itse saan sen sellaiseksi. Tarkoituksella tai tarkoituksetta ... ei kai sillä mitään väliä ole, sitä se nyt on. Koko talvi oli hiljaiseloa, suoraan sanoen tylsää. Parhaat kaverit olivat sohvan nurkka, pientä naposteltavaa ja oma sänky. Nyt olen saanut taas kaikki ihan ylösalaisin. Sain itseni liikkeelle mikä on erittäin hyvä asia. Joskus tulee lähdettyä metsään koiran kanssa, viime päivänä vain mieletön pohjoistuuli on estänyt sen. Tein vierashuoneeseen itselleni jumppahuoneen - stepperillä talsin ja venyttelen lattialla ja joskus jopa teen muutaman vatsalihasliikkeen. Olen onnistunut kaihtamaan pari viikkoa kaikkea makeaa ... siitäkin huolimatta, että yläkerrassa on monta rasiallista suomalaisian namuja (kiitos ihanan kaverin kuka yllätti paketilla).

Ja muutenkin on tullut katsottua mitä laitan suuhuni. Ehkä tästä vielä päästään rantakuntoon ennen ensi kesää;)

Miksi en osaa olla tyytyväinen hiljaiseen tasaiseen elämään vaan kaipaan kaikkea mahdotonta ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä? Pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on eikä kaivata ehkä saavuttamatonta. Mutta kuitenkin ... olen onnistunut sohaisemaan muurahaispesään, kaivelemaan vanhoja asioita ja siinä sitä nyt sitten ollaan. Keskustella, ei keskustella ...siinäpä pulma! Kun aina eivät kaikki asian kuuluvat ole samalla aaltopituudella.

Kaikella on tapana selvitä ... asioidenkin ja vielä siihen suuntaan niin kuin niiden pitää. Joskus toivon, että mulla olisi se kirkas kristallipallo josta voisi nähdä tulevaisuuden. Tai ainakin mistä voisi katsoa mihin suuntaan tästäkin risteyksestä on mentävä. Se auttaisi huomattavasti eikä tarvitsisi tehdä tyhmiä vääriä käännöksiä ja pääsisi haluamaansa suorinta mahdollista tietä.

Mutta kun sitä kristallipalloa ei nyt ole niin pitää tyytyä vain johonkin paremman ohjaukseen tai yrittää luottaa omaa järkeen ... joka on tällä hetkellä hävinnyt jonnekin todella kauas mun päästä. Pään sisällä tuntuu olevan vain miljoona kysymysmerkkiä ... Milloin saan niihin kysymyksiin vastauksen??

Finka

2011-01-25T17:20:00.000+01:00

Nyt ne on sitten vihdoinkin melkein valmiit!

Finkan nettisivut meinaan. Jotkut teistä ovat käyneet jo kurkkaamassa niiden raakavetoja ja vieläkin pitäisi kuvia muutella ja tekstiä tulla lisää. Mutta pääosin ne ovat valmiit.

Ehkä saamme aikaiseksi kääntää tekstiä muutamalle kielelle ja jos halukkaita vapaaehtoisia kääntäjiä ilmaantuu, apu otetaan innolla vastaan.

Olisihan se aika jännää liittää jokin oudompikin kieli mukaan.

Tervetuloa seuraamaan Kukkulan virallisempaa puolta :)

Talviunesta heräilyä

2011-01-16T21:14:00.000+01:00

Kuvassa tyttäret joskus muutamia vuosia sitten.

Tuntuu kuin olisin nukkunut jonkinlaista talviunta ja nyt auringon ilmestyttyä taivaalle alan hiljalleen taas heräilemään kevääseen.
Syksy ja sateet tulivat aivan liian nopeasti ihanan ja ERITTÄIN vaiherikkaan&yllättävän kesän jälkeen. Sateet jatkuivat ja jatkuivat, päivät lyhenivät ja pimenivät. Tuntui kuin elämässä ei olisi muuta kuin sade, työt, sateenvarjot, kumisaappaat, kosteus ...
Heräsin aamulla, menin töihin, tein työni, tulin kotiin erittäin väsyneenä ja nuutuneena ja menin nukkumaan. Ja taas kaikki alusta.
En olisi joskus vuosia sitten uskonut miten ilmat ja pimeys voi vaikuttaa ihmiseen ... tai siis minuun! Tai ehkä syynä on vuosien kertyminen ja vaihdevuosien läheneminen? En tiedä miten jaksaisin koko talven Suomessa? Mutta toisaalta lumi tuo valoisuutta, ehkä se helpottaisi olotilaa.
Ainakin se helpotti omaa oloa ne pari päivää jolloin täällä oli lunta. Maailma oli huomattavasti valoisampi ihanien lumikinosten keskellä.

Aivan kuin talven aikana koko Kukkula ja sen asukkaat olisivat vaipuneet jonkinlaiseen horrokseen. Ketään ei saanut minnekään liikkeelle, käperryimme vain koteihimme murehtimaan katalaa maailmaan ja surkeaa elämäämme. Kilot ja pöly alkoi kerääntyä eikä niitä kumpaakaan saa nyt millään pois. On vaikea saada itseä liikkeelle, aivan kuin karhu heräisi talviunesta kankea.

Viime talvena oli mitä odottaa seuraavalta kesältä. Kaikkea jännään ja uutta oli luvassa. Nyt ei ole mitään uutta tiedossa, enemmänkin pientä pettymystä tapahtumien johdosta. Uurastustani ei palkitakaan, en pääse ensi viikolla matkalle vaikka olin (ja muutkin olivat) varmoja asiasta. Tulin taas kerran vakuuttuneeksi miten asiat täällä hoidetaan ... ei väliä vaikka olisi taitoa tai tietoa, tärkeimpiä ovat suhteet. Olen yrittänyt ettei asia häiritse liikaa, ehkä näin nyt pitääkin sitten tapahtua, ehkä jotain parempaa on luvassa ....

Vaikka kevät ei todellakaan vielä ole saapunut, keväiset tuoksut ja auringon lämpö on antanut jo pienen aavistuksen ja toivon tulevasta.
Pölyjä on siivottu pois, sormia on alkanut syyhyttäämään puutarhahommia suunnitellessa, ehkä työrintamalla ilmestyy jotain aivan mullistavaa yhtäkkiä yllättäen, nuoriso etenee elämässään ja saan taas mielen virkeäksi!

Kevättäkö ?

2011-01-16T19:56:00.000+01:00

Vihdoinkin aivan mahtava, aurinkoinen, keväinen päivä Kukkulalla ja sen rannikolla! Vastahan on tammikuun puoliväli, mutta ilmassa on tuoksunut todellakin kevät jo pari päivää. Aivan varmasti tulee vielä surkeita sateisia tai jopa lumisia päiviä, mutta tämä päivä antoi toivoa tulevaisuudelle ... Kevät ja kesä eivät ole unohtaneet meitä!!

Kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi mies ja minä vaihdoimme metsämaiseman merimaisemaan. Koira sai jäädä nuorimmaisen kävelytettäväksi (mistä ihme ja kumma neiti pitikin tällä kertaa ... kaveri tuli meinaan oman koiransa kanssa meille kyläilemään ja lenkkeilemään) ja me saimme rauhassa tehdä kunnon lenkin rantatiellä.

Rauhassa ja rauhassa ... sen nyt voi ottaa miten tykkää. Laskimme mäen alas autolla (6 km) ja yllätys yllätys ... useat muutkin olivat päättäneet lähteä liikkeelle lapsilaumoineen, rattaineen, koirineen, mummoineen ... Hyvä, että löysimme parkkipaikan .... taas löytyi hyvä puoli edullisesta ja pienestä autosta;)

Kapealla rantakävelytiellä oli todella ruuhkaa ja pistin heti kunnon vauhdin päälle päästäkseni ohi edessä hidastelevien lapsiperheiden ja koirien taluttajien. Mies hieman valitteli ettei ennätä edes tuoksutella meren tuoksuja, kun vedän niin kovaa menoa. Mutta mehän mentiinkin kuntokävelylle eikä katselemaan ohikulkijoita!

Tavoitteena oli kävellä pienestä kalastajakylästä viereiseen rantakaupunkiin ja juoda siellä aurinkoisella terassilla kahvit ja käpötellä sitten iloisesti takaisin autolle. Olin jo valinnut mielessäni sen kivan aurinkoisen terassin jossa on hyvää kahvia, mukava palvelu ja mistä tietysti näkee kaikki ohikulkevat ihmiset. Ja hilu vilu ... ei sinne terassille ollut mitään asiaa ... se oli tupaten täynnä!!! Miehen mielestä ei meidän edes tarvitse juoda kahvia, mä kuulemma join jo aamulla yhden kupillisen.

Ja kyllä tarviin!!! Sen verran olen kävellyt, että tartti tuohon väliin kupillisen kofeiinia ja pienen lepottelutuokion.

Ei muuta kuin eteenpäin .. vaikka mies hieman murisikin vierellä ... "Sä nyt varmaan kävelisit seuraavat kymmenen kilsaa sen kahvikupin perässä! No sit mä menisin bussilla autolle takas." ... Niin varmaan tekisin tällä ilmalla.

Seuraava etappikahvila oli kiinni ... ja sitä seuraava ... (mikä hilikutti tämän kaupungin kahvilan pitäjillä on, miksi kaikki paikat ovat kiinni kauniina aurinkoisena sunnuntaina????) ...

Seuraava oli auki, mutta ihmiset odottivat kuin hyeenat vapautuvia pöytiä. Lopulta mun oli pakko hieman luovuttaa vaatimuksista ja siirtyä kadun toiselle puolelle.

Sain kahvini, käänsin naamani kohti aurinkoa imien itseeni sitä kauan kaipaamaani lämpöä. Miten ihanalta tuntuikin olla vain siinä auringon hellimänä tekemättä mitään!

Takaisin päin kävellessä yritin hidastaa vauhtia sen verran, että saimme nuuhkaistua meren tuoksua ja kuunnella aaltoja. Mä voisin istua koko päivän rannassa ja kuunnella aaltojen kuohuja tai niiden hiljaista liplatusta ... Mikä meditoiva vaikutus vedellä onkaan!!

Hyvää Uutta Vuotta!!

2010-12-31T18:35:00.001+01:00

Sve što je dobro,

što se srećom zove

nek te prati od godine Nove.

Sve što je loše i nemir stvara,

neka odnese godina stara.

Sretna Nova godina!

Sitä hyvää,

jota olet aina toivonut,

sitä kaunista,

jota olet aina halunnut,

sitä ihanaa,

josta olet aina haaveillut,

toivon Sinulle tapahtuvan vuonna 2011!

Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta!!

Joulu joutui jo!

2010-12-26T20:43:00.001+01:00

Joulupyhät menevät aina ihan liian nopeasti ohi!

Varsinkin tänä vuonna, kun pyhät sattuivat juuri viikonlopulle eikä ylimääräisiä vapaapäiviä tullut. Näiden kahden lötköttelypäivän päälle tarvitsisi nyt vielä pari ulkoilupäivää ... tai lisää lötköttelypäiviä.

Aatosta tähän iltaan asti on tullut valmisteltua herkkuja, torkuttua sohvalla ja nukuttua aivan liian vähän omassa sängyssä, katseltua perinteisten jouluelokuvien uusintojen uusintoja, vietettyä aikaa lähisukulaisten kanssa, syötyä herkkuja aivan liian paljon, oltua aivan liian vähän ulkona, neulottua, poltettua kynttilöitä tusinakaupalla ....

Miten sitä taas osaa herätä huomenaamulla kukon laulun aikaan ja olla tehokas ja pirteä??

Innokkain joululahjojen avaaja taisi olla tänä vuonna karvaturrimme.

Miten koiran muistiin onkin jäänyt, että lahjakasan seassa saattaa olla paketti hänellekin? Tytöt eivät meinanneet saada jakaa lahjoja rauhassa jouluaamuna, koiran piti nuuhkia märällä kuonollaan joka ainoa paketti ja voi sitä riemua ja iloa, kun vihdoinkin sai luvan ottaa oman pakettinsa haltuunsa. Lahjapaperi hajosi hetkessä pieneksi silpuksi ja paketin sisältä paljastui paras mahdollinen lelu. Kiitos mummille vaan Suomeen;)

Edellisen samanalaisen lelun Kimi onnistui pitämään ehjänä yli puoli vuotta ... kunnes tuttavien koira tuli kylään ja hajoitti sen muutamassa minuutissa! Seuraanva kerran kun Tango tulee kylään, tämä lelu pistetään visusti piiloon!

Aatonaaton tuumailuja

2010-12-23T20:03:00.000+01:00

Laitoin vielä muutaman lumikuvan, kun ulkona sataa kaatamalla vettä jo toista päivää. Todella surkea jouluilma! Valkoisesta joulusta ei ole toivoa muuten kuin unissa.

Vain yksi yö jouluun ... ja yksi työpäivä vielä edessä ennen kuin me päästään joulunviettoon. Jouluaattona minä ja esikoinen ollaan päivällä töissä ja mies illalla, mutta jouluahan täällä vietetäänkin varsinaisesti vasta joulupäivänä.

Tai jouluaattona pippalot alkavat illan mittaan keskiyön hartautta odotellen. Jotkut menevät sinne, jotkut jäävät kylille kirkon ulkopuolelle kuppiloihin joissa varsinaiset pippalot ovat sitten messun jälkeen.

Tytöt ilmoittivat menevänsä messuun, itse taidan jäädä kotiin paketoimaan lahjoja (jää aina viime tippaan) ja asettelemaan niitä kuusen alle. Jos nyt lahjoja edes tulee;)

Ehkä saatetaan mennä miehen kanssa puolen yön paikkeilla katsomaan mikä on tilanne kylillä ... jos ei sada kaatamalla.

Odottelen tyttöjä kaupungilta kotiin.Tulevat varmaan likomärkinän kotiin! Menivät molemmat omien kavereidensa kanssa joululahjaostoksille ... aina jää viime tippaan sekin;)

Koululaisilla alkoi kahden viikon joululoma ja nuorimmainen toi ihan mukavan todistuksen näytille. Toivottavasti jaksaa keväälläkin kerätä pinnoja jatkokouluihin.

Tein töiden jälkeen pikasiivouksen. En tee enää ollenkaan minkäänlaista suursiivousta ennen joulua, koska uuden vuoden jälkeen pitää kuitenkin siivota perusteellisesti kuusen heiton jälkeen. Punaisia liinoja ja kynttilöitä lisää esille ja sillä selvä:)

Kuusen laitoin tuohon olohuoneen nurkkaan paikoilleen ja onnistuin kuusta kaatamatta asettelemaan lamput. Tytöt (tai siis nuorimmainen) saavat sen sitten huomenna rauhassa koristella .... Elleivät innostu nyt myöhään illalla.

Oli tarkoitus tehdä rosolli tänä iltana, mutta se saa jäädä huomiseksi. Ehkä nuoret neidit yllättävät ja keittävät ainekset sillä aikaa kun olen töissä. Suunnittelin vieväni rosollimaistiaisia töihin huomenna, mutta en nyt jaksa alkaa sen kanssa ahertamaan. Se ja muut salaatit tehdään perinteisesti aina jouluaattona, eihän perinnettä kannata muuttaa;)

Eilen iltapäivällä huokasin helpotuksesta ja vasta eilen alkoi tuntua siltä, että joulu on ovella.

Itselläni viime viikot ovat menneet "munonpakkolukeenoitekstitläpi" mutinalla .... Viime viikolla piti olla se tentti messuja varten, mutta se siirtyikin tälle viikolle. Itseasiassa varsinainen tentti oli jo viime viikolla, mutta ilmoitin heille etten mitenkään voi tulla työaikana tenttiin. Ilmoittivat ystävällisesti järkkäävänsä mulle uuden ajan iltapäivälle.

Parin viikona ajan yritin päntätä päähän neljäsataa sivua vaikka mitä infoa, mutta eipä tuota paljon päähän jäänyt. Lukusoppena pidin esikoisen huonetta yläkerrassa ... siellä tuntui olevan talon rauhallisin soppi. Yleensä kävi vaan niin hassusti, että silmät eivät meinanneet pysyä auki ja huomasin torkkuvani paperit tai läppäri sylissä ... erittäin noloa!! Ja tulokset sitten näki eilen.

En kyllä tiedä miten tentissä kävi, lupasivat ilmoitella s-postilla vastasinko edes jotain oikein. Ystävällinen tentinvahtija kyllä sanoi ettei minun kohdalla ehkä edes tarvitse täysiä pisteitä, kovin montaa suomen taitajaa kun ei täältä löydy. Edes jotain positiivista!

Mutta otin jo pari päivää sitten sen asenteen, että kävi miten kävi. Kaikella on tarkoituksensa. Jos on tarkoitus, että lennän tammikuussa he soittavat ... jos ei niin sitten olen kotona ja teen töitä tavalliseen tapaan.

Vanhempi neiti saapui märkänä (kuten arvasin) kotiin. Iltapalaa ja joulukoristeita ...

Jouluntoivotukset

2010-12-23T19:16:00.001+01:00

Kaikille teille tunnelmallista,
rauhallista,
ihanaa
Joulunaikaa!

Winter wonderland

2010-12-20T21:06:00.000+01:00

Kukkulalla satoi viikonloppuna tämän vuoden ekat lumet.

Perjantaina alkoi lunta hiljalleen satelemaan jo iltapäivällä. Illan aikana hento lumisade muuttui lumipyryksi ja lunta tuli ja tuli! Käly meinasi jäädä mottiin pikkujouluihin ja mies lähti toisen kaverinsa kanssa pelastamaan kolmatta kaveria vuoren juurelta ... mies kun oli lähtenyt hommiin autolla jossa on kesärenkaat!

Yöllä oli aivan mahtava tunnelma ulkona ... valkeaa, valoista joka puolella ... niin hiljaista että saattoi kuulla miten lumi putoaa puun oksilta. Ei autoja eikä mitään liikennettä missään. Kadut tyhjät!

Koko Kroatia oli lumen peitossa, saarilla satoi lunta, etelässä satoi lunta ... kaikkialla!!

Esikoinen joutui kahlaamaan lauantaiaamuna auraamattomalla tiellä töihin mennessä.

Kukkulan ja lähiseutujen teitä ei ennätetty auraamaan koko aamupäivänä, kaupunkien pääväylät olivat etusijalla ja me syrjäkylien asukkaat saimme tyytyä jalkakyytiin.

Autot saivat jäädä sinne mihin ne oli parkkeerattu perjantai-iltana, niitä oli aivan turha edes yrittää kaivaa esille.

Teimme kävelylenkin miehen kanssa lauantaiaamupäivällä kylän läpi ja metsätiellä.

Keskelle kylää kaupan ja kahviloiden edessä risteili kapeita polkuja, terassien katoilta pudoteltiin lunta, hotellin vieraat olisivat halunneet lähteä pois Kukkulalta hienoilla autoillaan mutta se oli aivan turhaa yritystä. Ei edes hotellin johtajan yritykset saada jonkinlaista autolla menevää polkua aikaan auttanut. Taisivat saada yhden ilmaisen yön ja ateriat hotellilla sunnuntaihin asti;)

Kahvilan terassilla oli aivan turha yrittää saada tilausta.

Ensin olisi pitänyt kaivaa tuolit ja pöydät esille ja sitten jollain tavalla houkutella tarjoilija ulos pakkaseen. Pakkasta meinaan oli viikonlopun aikana todella reilusti meidän piireille ... jossain mitattiin jopa -21 astetta ja Kukkulan mittari näytti pahimmillaan -10!!

Kahviloiden ja ravintoloiden omistajat kiroilivat lumikasoja, lapset ja lapsenmieliset taas nauttivat lumileikeistä ja valkeasta maasta. Pulkat, kelkat, muovipussit ja muut liukuvat välineet kaivettiin esille.

Itse muistin vasta myöhemmin, että vintillä olisi ollut hyvä pulkka kauppareissua varten.

Ei olisi tarvinnut kantaa leipäkassia samalla yrittäen tasapainoilla lumikinoksissa.

Kimi koira ei tuntunut pitävän lumesta tänä vuonna. Perjantaina meni vielä rohkeasti ulos, mutta lauantaina saimme työntää väkipakolla ulos. Ulkona yritti epätoivoisena hyppiä kinosten yli ja kun pääsi sisään, yritti rynnätä lumisena suoraan mun sänkyyn.

Sai kyllä todella nopeasti lähtöpassit!

Pikkujouluilua

2010-12-11T21:52:00.001+01:00

Uh .... väsyttää!
Ei sitä jaksa enää juhlia samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Mieli jaksais, mut keho tekee stopin. Tänään olen viettänyt suurimman osan päivästä vaakatasossa ... tai ainakin puoli-istuvassa. Päätä jomottanut ja väsyttänyt. Ei ole hyvä idea juhlia puolikuntoisena .... tuntui, että poskiontelot ovat kahden pään kokoiset ja keuhkot lentää yskiessä ulos.

Eilen oli työpaikan pikkujoulut. Koko akkalaumalle oli varattu paikallisesta ravintolasta tunnelmallinen rustikaalinen alakerta. Kolmekymmentäkaksi naista ja yksi mies. Miesparka siinä joukossa:) Tuli välillä meidän pöytään osallistumaan rennompiin keskusteluihin.
Ruoka oli hyvää ja sitä tuli pöytään riittävän hitaalla tahdilla. Viini oli maistuvaa ja molempaa väriäkin oli tarjoilija. Tuli juteltua, paranneltua maailmaan, naurettua, ylensyöntyä ja juotua ... ehkä liikaakin. Ruokaa oli pakko jättää lautaselle, kun en ole tottunut niin möhään syömään ja paljon.

Naisia ei tarvitse kauan ylipuhua jatkoille. Vahinko vain, ettei kylän viidestä ravintolasta ja kuppilasta ollut auki kuin yksi ja sielläkin jotkut pikkujoulupippalot. Mutta eihän se naisjoukkoa haittaa, kyllä he varmaan meidän sinne mukaan huolii ja huolivatkin. Pikkujouluporukka oli jo vähentynyt ja heidän musiikkikin lähtenyt soittimineen pois, mutta baaritiski ja tarjoilija olivat paikoillaan. Ja radiosta sai väännettyä musaa kovemmalla ... jotain hyötyä siitäkin, että on hyvää pataa omistajien ja tarjoilijan kanssa;)
Muutama tanssiaskel, muutama lasillinen makeaa likööriä (kuka käski ottaa sitä makeaa litkua!!), paljon höpöttelyä ja naurua ....
Kolmen aikaan aamulla tämä rouva heitti takin niskaan ja hilpaisi tuon muutaman metrin kotimatkan .... jos olisi ollut lämmin ilma, ilman korkkareita ...

On se vaan hyvä ettei juhlia ole liikaa .... tai kyllähän sitä voi aina juhlia, pitää vain treenata enemmän eikä juhlia puolikuntoisena.

Dudadedän pakkaspäivää ...

2010-12-05T16:34:00.003+01:00

Kuva: Inge Löök

Puuttuu vaan lumi, niin vois pöllyttää mäkeä alas samalla tavalla kuin nuo mammalit kuvassa:)
Ulkona on meinaan kylmä!! Yöllä mittarin lukemat laskivat nollaan, aamulla kiiwipuun lehdet olivat vihdoinkin tippuneet alas kylmän ansiosta. Nyt ne joutaisi joku keräämään pois ennen kuin alkaa taas sataa ja lehdet tekevät terassille iljettävän liukkaan liukuradan.
Kyllä tuota lunta on tulla vastapäisellä vuorella ja muualla maassa kuulemma. Sais sataa meillekin, olis hieman valoisampaa ja vaihtelua tähän jatkuvaan harmauteen ja sateeseen.

Viikonloppu tulla tupsahti ja minä tupsahdin eilen aamulla aamupuuron jälkeen takas sänkyyn! Lauantaipäivä meni jonkinlaisessa horroksessa... välillä nukkuen, välillä yrittäen saada henkiröörejä jonkinlaiseen toimintakuntoon, välillä juoden litra tolkulla lämmintä teetä. Iski se jonkinlainen flunssa sitten minuunkin! Ja tietenkin viikonloppuna!! Mähän olen tunnetusti hyvä työntekijä joka ei turhaan jää sairaslomalle, ei vaikka niska olisi kuinka kipeä tai pieni lämpö olisi hiljalleen nousemassa. Eihän sitä voi jäädä kotiin, kun on niin kauheesti töitä eikä pomot palkaa tuuraajia. Huomenna on pakko mennä töihin, koska eräs työkaveri on jo sairaslomalla eikä yksi henkilö pärjää mitenkään. Ja huomenna saadaan kuulla kunniamme ... pomot ilmoittivat kokouksen puolille päiville ... taas ollaan oltu tuhmia ja tuhlattu liikaa rahaa! Mut jos jäisinkin kotiin, niin ei tarttis kuunnella saarausta naama punasena eikä selitellä ... Mutta on kai pakko mennä, kun tarvitsen vapaapäiväni ja ehkä lomaa ensi kuulle.

Olin tehnyt vaikka minkälaisia suunnitelmia tälle viikonlopulle .... Piti olla ahkera ja siivota huusholli, tehdä joulukortteja ja koristeita, kaverin piti tulla näyttään nettisivujen teossa, käydä onnittelemassa kälyn miestä, neuloa .... äh, en ole tehnyt mitään! Kaiken lisäksi piti alkaa päntäämään päähän kolmesataa sivua kaiken maailman infoa maasta! Sain viime viikolla tietää, että viikon päästä on tentti ja jos se menee hyvin pääsen Hesaan matkamessuille. Mut en tiedä meneekö tentti läpi. Tekstit ovat vielä tietsikassa, kuka nyt tulostaa noin helkutikseen sivuja?? Apuva ... paniikki alkaa iskeen! Eilen oli niin autuas oli, kun ei jaksanut miettiä mitään eikä edes pystynyt.

Perjantaina oli pääkaupungissa itsenäisyysjuhlatkin. Enhän minä sinne ennättänyt, kun olivat laittaneet juhlavastaanoton iltapäivälle. Jos omistaisin hyvän auton ja jos olis ollut hyvä keli ja jos olisin saanut lähteä aikasemmin töistä, olisin voinut mennäkin. Mutta jos ja jos ... mikään noista ei pitänyt paikkaansa eli kotiin jäin ja muut sai juhlia. Olen ollut yhden ainoa kerran suurlähetystön järkkäämissä pippaloissa. Aikaisempina vuosina järjestettiin aika isojakin vastaanottoja, mutta nyt kymmenen viime vuoden aikana kutsut on lähetetty vain harviolle valituille ... ja niistä harvoistakin varmaan toivovat ettei tulisi liian moni;)
Laitoin ystävällisesti vastauksen kutsuun etten valitettavasti pääse tulemaan työkiireiden vuoksi ...heh heh. Mutta kun saa Suomi-Kroatia seuran perustettua, pitää tyrkätä itteensä joka ainoille kissaristiäisille!

Mies muuten tuli ja meni matkoiltaan. Eihän hän malttanut olla maailmalla kuin viisi päivää ... kuten arvelinkin. Tapasi sukulaiset ja seurusteli heidän kanssa muutaman päivän (lue: kävi kaupoilla, teki ruokaa ja katseli saippuasarjoja kaiket päivät ja illat tätien ja setien kanssa). Tädit pakkasivat miehen mukaan kotiin tuomisiksi leipäkoneen! Nyt on sitten sellainen tässä talossa vaikka olen aina vannottanut etten sitä hanki. Tädeille se oli liian monimutkainen digitaalisinen näyttöineen ym. Tuolla se on nyt laatikossa, katsotaan ennätän sitä kokeilla. Jos olisin saanut paria kuukautta aikaisemmin, olisin voinut tehdä marmelaadia tai hyytelöitä tuoreista aineksista.

Kaksi kynttilää tuikkuaa tuossa pöydällä, joulukyntteliköt loistaa ikkunalla ja uunissa tuli. Koira ja minä nautiskellaan sunnuntai-illan rauhasta ... Esikoinen lähti takaisin kaverille hakemaan sinne unohtunutta kännyä (niin nii ...) ja mies lähti viemään nuorimmaista "Näytä mitä osaat"- show'hun. perjantaina näki siitä ilmoituksen, ilmoittautui, oli eilen koe-esiintymisessä ja nyt illalla on kilpailu. En jaksanut lähteä mukaan, koska siellä menee koko ilta .. mies lähti viemään tyttöä ja kavereita ja jää katsomaan...kai
Mun pitää nyt kyllä kaivaa ne tekstit esille ja alkaa lukeen. Nyt heti!!

Väsynyt ja vähemmän väsynyt matkaaja

2010-11-22T18:39:00.001+01:00

Väsyttää!
Ei jaksa tehdä mitään ja silmätkin melkein jo lupsahtelee kiinni. Ei ole tullut juhlittua, muuten vaan nukuttua ihan liian vähän!
Osasin sentään mennä eilen illalla ajoissa nukkumaan, mutta miehen liikehdintä ja kolina talossa herätteli jo puoli viisi! Yritin saada unenpäästä kiinni, mutta pakkohan oli edes pikkasen pysyä hereillä ennen kuin mies lähti matkaan. "Hyvän matkan" pusut poskelle ja vaimo käänsi kylkeä vetäen peittoa tiukasti päälle.
Mies lähti vihdoinkin matkalle. Vihdoinkin sen takia, koska on suunnitellut tuota reissua jo vaikka kuinka kauan eikä ikinä ole ennättänyt lähteä. Aina on ollut töitä tai muita hommia tai aurinko on paistanut liian kauniisti .... Nyt ei ole töitä eikä aurinko todellakaan paista kuin unissa.Tällä kertaa auto jäi parkkiin ja mies lähti reissuun junalla. En muista milloin herra on matkustanut junalla - ainakaan täällä. Pakkasi tyytyväisenä laukkunsa, eväät reppuun ja rahat lompakkoon ja mies ensin aamuvarhain bussilla rautatieasemalle ja sieltä kohti itää. "Tour de Itä-Kroatia" alkoi. Mies ei ole työkiireiden takia ennättänyt käydä vuosikymmeniin synnyinkaupungissaan. Viime vuosina (ja viime kuukausina) ovat sukulaiset kokoontuneet liian usein hautajaisten merkeissä eikä mies ole ennättänyt käydä hyvästelemässä liian aikaisin lähteneitä serkkuja ja pikkuserkkuja. Nyt asia pitää korjata ja käydä edes sytyttämässä kynttilät haudoille. Onneksi elossa on vielä paljon sukulaisia jotka odottavat innolla miehen vierailua. Monessa paikassa pitää pistäytyä ja ne pistäytymiset saattavat venähtää muutamaksi päiväksi. Mutta onneksi junalippu on voimassa kaksi kuukautta.
Tai saattaa routa porsaan kotiin ajaa jo sitä ennen;)

Mies matkustelee sukulaisilta toiselle ja vaimo on väsyneenä kotona koiran kanssa. Kyllä maanantait ovat rankkoja. Ja vielä kun koko viikonlopun on ollut kurjaakin kurjempi keli eikä olla päästy ulkoilemaan. Ei saisi kai väsyttää, kun viime viikolla olin vain kolme päivää työpaikalla. Ne kaksi muuta päivää ei ollut lomapäiviä (valitettavasti) vaan "rankkaakin rankempia" ... tavallaan ...
Tiistaina kävin siellä seminaarissa ja haastattelussa. On se kumma kun tuollainen asia saa ison ihmisen niin hermoheikoksi?! Aamulla ennen seminaaria piti vielä juosta töihin pariksi tunniksi näyttämään uudelle työkaverille parit apuvälineet ja sieltä raikkaana ja iloisena alas rantakaupunkiin hotellille. Seminaari oli todella mielenkiintoinen vaikka kädet hikoili koko ajan ja mahassa moukersi jännityksestä. Onneksi mukana oli muitakin ensikertalaisia joista osa näytti olevan vielä hermostuneempia kuin minä. Jonotettiin käytävällä haastatteluun kuin joskus aikoinaan, udeltiin toinen toisilta kielitaitoja ja yritettiin keventää tunnelmaa. Vihdoinkin oli vuoroni ja parissa minuutissa piti yrittää antaa paras mahdollinen kuva itsestä ja kielitaidosta. Sanotaan, että kahdessa sekuntissa ihminen antaa ensivaikutelman vastapuolelle ... Mitenköhän mun kävi niiden kahden sekuntin aikana??? Niiden muutaman minuutin aikana jotka istuin siinä kolmen tuntemattoman ihmisen edessä keskusteltiin suomeksi ja englanniksi ... tai minä jutustelin suomeks, kun kukaan ei osannut esittää kysymyksiä suomen kielellä. Kai ne nyt uskoivat etten ole unohtanut äidinkieltäni ja pystyn esittämään edelleenkin asiani melko sujuvasti ja ymmärrettävästi.
Myöhemmin sain tuttavalta myönteistä palautetta haastattelusta. Hän oli suositellut minua haastatteluun ja tietysti soitteli perään miten oli käynyt. Nyt vaan sitten odotellaan ottavatko yhteyttä ja pääsenkö matkalle.

Kävin minäkin matkoilla ihan naapurimaassa :) Kylläkin vain yhden päivän reissulla ja sekin työmatka. Mutta matka mikä matka! Perjantaina ahtauduttiin pomon, pikkupomon ja työkavereiden kanssa pikkubussiin ja käytiin katsomassa naapurimaassa eurooppalaisia päiväkoteja. Pomo ja pikkupomo osottautuivat matkan aikana rennommiksi naisiksi kuin mitä ovat töissä! Loppumatkasta rentoon menoon osasyynä taisi olla kyllä väsymys, pari lasillista viiniä ja muutama paukku.

Pehmeitä paketteja ja muuta postia

2010-11-13T21:47:00.001+01:00

Kuva:Inge Löök

Kaikki ovat jossain ... mies tietenkin töissä; esikoinen juoksi juuri ulos ovesta laukku ja huivi heiluen jättäen peräänsä hajuveden ja meikkien tuoksun; nuorimmainen lähti iltapäivällä synttäreille, soitti ja kysyi saako mennä toiselle kaverille ja puoli tuntia sitten soittia uudelleen kysyen lupaa jäädä yökylään. No sai luvan jäädä ja nyt olemme vain koira ja minä kotosalla. Aika outo tilanne, viime aikoina jompi kumpi tytöistä tai jopa molemmat ovat kotosalla illalla. Mutta toisaalta on ihan kiva olla itsekseen, telkkarissa pyörii porukka tanssilattialla ja koira nukkuu tyytyväisenä korissaan.

Ulkona on taas todella ruma keli!! Haluan aurinkoa ja lämpöä!!! Muualla maassa on kaunista ja lämmintä, meillä vaan harmaata sumuista ja sateista. Masentavaa!! Viikonloppuna tekisi mieli olla ulkoilla, tehdä ulkohommia mutta ei tällä kelillä vaan huvita! Ennemmän tuo sohvan pohja vetää puoleensa ... lasillinen punkkua ja viltti niskaan.

Postipoika on tuonut tällä viikolla pehmeitä paketteja kaukaa Pohjolasta. Ihana ystävä ja sisko laittoivat lankapaketteja tulemaan ... ihanaa!! Sain nuorimmaisen säärystimet valmiiksi ja nyt sormet syyhyävät uuden neuloksen aloittamista. Sain ystävältä huiviohjeen ja taidankin tehdä sellaisen, mutta uusia ideoita kaivataan ... vaikka pehmeään kaulahuiviin, puseroon, teineille sopivaan päähineeseen ... Ideoita otetaan vastaan!
Ensi viikolla pitää vaan mennä puikkokauppaan (kai täällä sellaisia on), kaivelin tänään puikkovarastoja ja huomasin sen olevan melko vähäinen. Pitäisi löytää paksut pitkät puikot ja yhdet kierrepuikot. Olen aikoinaan jättänyt kaikki puikot Suomeen ja nyt taitavat olla siskon luona tallessa.

S-postilla tuli miellyttävä viesti ... Tai se viesti on saanut mahaani perhosia liikkeelle enkä tiedä ollako iloinen vai millainen ... Välillä on sellainen olo, että se on nyt "SE", hetken kuluttua alkaa jänistää ja haluaisin koko päivän olevan jo ohi ja unohdettu ... Hetken ajan mielessä vilistää ajatukset: "ähäkutti, siitäs saitten, onnistuin" ja heti sen perään huono itsetunto saa päähän "ettei musta taida kuitenkaan olla siihen, olen jo liian vanha" ....
Ja kaiken päälle vielä jännittää kysyä maanantaina tiistaille vapaata! Taitaa olla taas se "kiltintytönsyndrooma". Nehän hermostuu ihan totaalisesti, kun maanantaiaamuna sanon, että tiistaille olis ihan pakko saada vapaata! Tiedän millaista on töissä, jos yksi meistä jää pois edes päiväksi ... töihin jäävät saavat tehdä hommia veren maku suussa.
Mutta mun on pakko saada se tiistai vapaaks - tätä tilaisuutta olen odottanut!
Voitte pitää peukkuja pystyssä ja lähettää positiivisia ajatuksia maanantaina ja etenkin tiistaina (jos saan vapaata) ... Niitä tarvitaa ihan varmasti!

Olen suomalainen ...

2010-11-08T21:42:00.001+01:00

En voinut sille mitään. Mun oli ihan pakko kokeilla. Varmaan ihan älytöntä ja jonkun mielestä ehkä ajattelematonta, mutta olen kärsimätön.
Ulkona mieletön ilma! Välillä ukkosti, satoi kaatamalla, sumua, tuuli myrskyn lailla, pimeää ja sisällä ... kynttilät toivat tunnelmaa hämärään, tuli ritisi ja rätisi pesässä, tuoksui aidolta - juuri siltä kuin se on aina tuoksunut, vesi sihisi koskiessaan kuumaa kiveä ...

Eihän se ole edes vielä ihan valmis. Tai omasta mielestä viiskytprossasesti, miehen mielestä yhdeksänkymmentäprossaisesti, tärkeimmät asiat ovat kuulemma jo sisällä. Mitä muutakaan tuota varten enää tarvitsee?
Kiuas on paikalla, kivet kiukaassa, lattia valmis, penkki väliaikaisesti sisällä, vesisaavissa vettä ja kauha saavissa ....
Ei muuta kuin heittämään löylyä!!

Oli tarkoitus vain kokeilla, että kiuas todellakin toimii. Istuin vaatteet päällä ystävän saunasta saadulla lauteella, seinistä puuttuu vielä eristykset ja panelit. Istuin ja ihmettelin, että se kiuas on todellakin tuossa ja minä istun omassa saunassa. Päähän pälkähti hullu idea, mitä jos ... Hetken kuluttua löysin itseni istumassa alasti lauteella ja hiki valui!! Se toimii sittenkin!!
Mikä ihana autuas olo. Hurmio ja nautinto. Naama punaisena, hikipisaroita alkoi kerääntyä ihon pintaa ... Aivan kuin koko kroppa olisi puolet kevyeempi!

Tiedän, olen joskus ajattelematon ja yllytyshullu. Mutta ..... olen suomalainen ja ilman saunaa kuin ...

Yli kolme vuotta bloggausta!

2010-11-06T23:01:00.000+01:00

Maurelita sai blogisynttäripostauksella itseni miettimään milloin oikein aloin julkisesti kirjoittamaan "päiväkirjaa" , bloggailemaa.
Aloitin kirjoittamisen Vuodatuksen kautta kolme vuotta sitten. Ensimmäiset kokeilut taisin tehdä kesäkuussa 2007, sen jälkeen oli pari kuukautta taukoa ja lokakuussa alkoi tulla enemmän tekstiä. Kävin äsken lukaisemassa vanhoja postauksia, ihmettelin että edes löysin sen vielä. Piti kyllä kaivella vanhoja papereita, että pääsin sisälle koko Vuodatukseen, salasanat ja muut tunnukset oli hävinneet jo mielestä.

Alussa blogi oli salasanan takana, mutta ajan mittaan tänne Bloggerin puolelle siirryttyä jätin salasanat pois ja aloin julkisesti purkamaan elämän kiemuroita Kukkulalla. Välillä on tullut sellainen olo, että jätän koko homman mutta aina tänne vain palaa. Jonkinlainen henkireikä tästä on tullut ja ainakin täällä saan ihan rauhassa "pölöttää" suomeksi ... Eihän postaukset ole aina mitään maailmaa mullistavaa enkä viitsi ihan kaikkea tuoda koko maailman luettavaksi eikä blogi yllä blogilistan kärkeen eikä tämä ole mikään lehdissä julkaistava blogi, mutta itsenihän takia tätä pidän yllä.

Bloggauksen kautta olen löytänyt ihania ystäviä ympäri maailmaan. Jotkut olen tavannut ihan nenäkkäin täällä Kukkulalla ja monet teistä ovat jaksaneet pysyä mukana vaikka mitä olisi tapahtunut. Ja te ihanat rakkaat ystävät Suomessa ... olen laiskistunut kirjoittamaan sähköpostia joten täältä kuulette varmimmin viimeisimmät kuulumiset .... Jollette sitten ole facebookin puolella päivittäin;)

Jatketaan bloggailua - joskus tiiviimmin joskus harvemmin :)

Lapsuusmuistoja

2010-11-06T22:06:00.001+01:00

Sain MaaMaalta haasteen vastata lapsuusmuistoihin ja piti ihan alkaa kaivelemaan ja miettimään mitä kaikkea sitä onkaan tehnyt ja mistä on haaveillut lapsena ....

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?
En muista yhtään mitä vastasin tuollaisiin kysymyksiin. En ainakaan ihan pienenä ... ehkä ballerina tai laulaja ... myöhemmin peruskouluiässä taisi olla vastauksena joku eläinlääkäri tai käsityönopettaja

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Siskon kanssa käytiin Tiimarissa vaihtamassa Tarzaneita, Mustanaamiota, ...(apuva... sisko auta, ny mä unohdin ne muut!) Aku Ankka tuli kotiin tilattuna. Telkusta kateltiin Baltazarta, Rosvo Ruudolfia ja mitä muita oli Pikku Kakkosessa, tietty Mikit ja Tom&Jerry oli in

3. Lempileikkejäsi?
Mummojen luona kaupungissa ajeltiin pyörillä ala-ja yläpihalla ja leikittiin, että polkupyörät olis hevosia. Laukattiin ja ravattiin ja hepoilla oli oikeet nimet ja kaikki. Mökillä oli aina paperinukkeja mukana ja niille leikeltiin Avusta ym:lta vaatteita. Jos ei mikään muu enää kiinnostanut mökillä, niin tehtiin pelikorteista korttitaloja ja kokeiltiin miten ison korttitalon niistä sai.
Muistan, et alaluokilla tehtiin metsään ja koulun pihalle kotileikkejä ... saniaisista sänkyjä ja peittoja ja kävyt ym kävivät ruoaksi.
Twistiä hypittiin aina ala-asteella välitunnilla.

4. Mistä urheilusta pidit / harrastit?
En harrastanut urheilua pienenä muuta kuin mitä liikuttua pyörällä ja hiihdellen ja luistellen. Pidin aina tanssimista ja kaveirn kanssa meinattiin mennä balettiin ... mentiin jopa ilmoittautumaan, mutta saliin päästyä oltiin sitä mieltä että olemme liian vanhoja siihen porukkaan - taidettiin olla jotain kasi-ysi vee! Ylä-asteella rohkaistuin ja menin jazz-balettiin ja siitä se alkoi se rakkaus!!

5. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Mieleen tuli joulu, kun sisko tais saada (olikse sisko vai minä?) kävelevän ison nuken joululahjaksi. Se oli niin hieno ettei sillä raaskinut (saanut) leikkiä liikaan.
Jouluista tulee mieleen aina iso kirjakasa (saatiin paljon kirjoja) ja suklaakonvehtirasiat .... illalla luettiin sängyssä ja mässäiltiin suklaata ;)

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Nyt heti tuli mieleen miten taas siskon kanssa hoilattiin aina autossa kaikki kappaleet maan ja taivaan väliltä. Ja mummojen pihassa esitettiin Katri Helenaa ja laulettiin kovaa ja korkeelta "Pitkin auringon siltaa" ja "Palomablankaa" :))
Abban julisteita oli seinät täynnä, yhdessä vaiheessa oli 50-luku in ja musa sen mukaista.

7. Parhaat synttärisi? Miksi?
En muista ihan kunnolla jotain erityisiä synttäreitä ... mieleen tuli se kevät kun saatiin etukäteen siskon kanssa lahjoiks polkupyörät, hän sai Jopon ja mä Ponin.

8. Mitä olisit halunnut tehdä elämässäsi, mitä et ole vielä tehnyt?
Ei tiedä onko lapsuusajalta jäänyt jotain toiveita tekemättä, ehkä erittäin paljonkin ... varmasti. Sen verran sitä haaveili prinssistä valkoisella hevosella ja kaikesta muusta.
Mutta vielä haluaisin tässä elämässä laittaa tatuoinnin, matkustella, oppia laulamaan niin hyvin että kehtaisin tehdä sen yleisön edessä, taas palata tanssin pariin ....

Ehkä muistoja tulee mieleen nyt kun aloin kaivella asiaa ja jopa joku kuvakin saattaa ilmestyä postaukseen ... ;)

Pitäisi kai haastaa joitakin mukaan juttuun, mutta aika monet ovat jo postailleet lapsuusmuistoja. Jos joku kuitenkin on jäänyt ilman haastetta, siitä vaan mukaan juttuun ja tarinoimaan omista muistoista.

Koukussa

2010-11-06T21:07:00.000+01:00

Olen jäänyt koukkuun ... tai jos tarkasti otetaan puikkoon! Istahdin iltapäivällä nojatuoliin ja katselin elokuvaa & samalla neuloin neidin säärystimiä. Siinä sitten tosiaan istuin ja neuloin seuraavat kolme tuntia! En saanut sormia irti puikoista! Mies ennätti ottaa nokoset ja lähteä töihin, nuorimmainen tuli kotiin korispelistä ja söi, esikoinen keitti kahvit ja lähti kylille ... ja mä vaan neuloin. Vihdoin ja viimein oli aivan pakko nousta ylös ja tehdä välillä jotain muuta ettei selkä ja niska ole huomenna ihan jumissa.
Ja nyt istahdin tähän koneen eteen puuduttamaan taas käsiä!

Viikon puurtamiset taas takana. Tai ei siis koko viikkoa, maanantainahan olimme kotona. Mutta ihan kuin olisi ollut töissä koko viikon, niin väsynyt olo oli koko viikon. Töissä liian raskasta ja sillä sipuli!! Aamusta keskipäivään ilman minkäänlaista taukoa, juoksua sinne tänne, jaloillaan koko ajan! En tiedä kyllä kuinka kauan jaksetaan tuota tahtia!! Työpäivän jälkee ei jaksa tehdä mitään kotihommia, ei jaksa edes ajatella mitään järkevää, sen kun olla vaan. Pakko alkaa tosissaan miettiä alan vaihtoa ... uskaltaa ottaa se iso hyppy tuntemattomaan (valitettavasti siihen tarttee rahaa) ja riskeerata. Eihän tuota jaksa kukaa vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta eläkeikään ... jos eivät nosta sitäkin vielä!!

Ulkona on tyypillinen syyskeli - sumua ja kosteaa ... melko masentavaa. Tuntuu todella siltä, että alamme vaipua kaikki jonkinlaiseen talvihorrokseen ja vietämme aikaa vain kotosalla neljän seinän sisällä.
Ettei nyt ihan mökkihöperöiksi heittäydytä, käytiin aamupäivällä kylillä kahveella ja rupattelemassa satunnaisten tuttujen kanssa. Muuten aika onkin mennyt kotosalla ruokaa laitellessa ja neuloessa. Mies sai sentään jotain hyödyllistä aikaiseksi ja keräsi monta laatikollista kiiwejä kellariin talvivarastoon. Niitä riittääkin sitten melkein kevään puolelle.

Nuorimmainen kävi kannustamassa korispelissä ja nyt surkuttelee, kun peruuntui huomiseksi suunniteltu ENSIMMÄINEN oma korispeli. Treenaaja on kipeä joten peli on siirretty muutaman viikon päähän. No saivat lisäaikaa pelistrategian suunnitteluun ja muuhun treenaukseen.
Esikoinen yllätti tänään tulemalla kotiin työharjoittelusta vaaleampana kuin mitä on ollut viimeiset puolivuotta. She gonna be blond again!!! Ja äiti on iloinen :) Ei meinaa kuulemma ihan kertaheitolla vaalentaa päätään, nyt laittoin vaaleita raitoja muuten kuparin ruskeaan pohjaan. Ensi kerralla taas lisää raitoja. Olen kyllä tottunut tuohon tummaan esikoiseen (pakko myöntää, että siniset silmät sopivat tumman ruskeaan päähän), mutta välillä kaipaan suomalaisen vaaleaa esikoista.
Itsekin pitäisi tehdä jotain uutta tälle hiuspehkolle. Olen vain antanut kasvaa, esikoinen on välillä tasoitellut latvoja. Ehkä uuden raidat näin talvea vasten, jotenkin hiukset ovat alkaneet tummua vuosien mittaan ... onneks ei nyt sentään harmaantumaan vielä. Ja jos yhtään perin oman äidin geenejä, niin ehkä harmaita alkaa ilmestymään vasta parinkymmen vuoden kuluttua.

Halloweenia ja hautapaikkoja

2010-10-31T20:25:00.001+01:00

Lokakuun viimeinen päivä, kesä loppu, Halloween ja täällä Pyhäinpäivän aatto ... niin ja tietysti sataa vettä! Mites muuten nyt kesä vois loppua ja talvi alkaa. Muualla maassa telkkarin mukaan kaunista, mutta meidän alueella sateita ... ja jatkuu huomenna.

Sytytettiin tuohon oven suuhun kurpitsalyhdyt ja sisällä tuo tunnelmaa kynttilät. Ihme ja kumma tytöt ovat molemmat kotosalla vaikka joka puolella on Halloween-partyja. Esikoinen taisi juhlia eilen illalla (meinaan sen mukaan mihin aikaan tuli kotiin) ja nuorimmainen taas ei saa lähteä mihinkään pippaloihin (kun ei riitä ikä) ... vaihtelevat tuolla tv-kanavia tylsistyneinä.
Eli ei mitenkään kovia Halloweenpippaloita meillä.
Koko Halloween-juttu on melko uusi ilmiö täällä, sitä on alettu juhlia vasta parina vuotena. Täällähän on huomenna Pyhäinpäivä ja katolinen kirkko ym ovat melko vastaan kaikenlaista Halloween- ym juttuja. Itselläni ei ole mitää tuota hömpötystä vastaan, joka asiasta esim joulustakin saisi vaikka minkälaisen polemiikin aikaan, jos vaan haluaisi. Joten juhlikoot kuka mitäkin miten itse haluaa.

Koko päivä on vietetty kotosalla. Ilma on ollut sen verra kurja ettei ole kauheasti tehnyt mieli mennä ulos. Käytiin kuitenkin iltapäivällä miehen kanssa hautausmaalla etukäteiskäynnillä (varsinainen hautausmaapäivä on huomenna jolloin käydään sytyttämässä kynttilät haudoille), koska huomiselle on luvattu vielä pahempia sateita.
Hautausmaa oli täynnä hautoja siivoavia ihmisiä, joka puolella kukkia ja kukka-asetelmia, haudoille alettiin sytyttelemään kynttilöitä ...
Rauhallista ja tunnelmallista, tietysti jollain tavalla surullistakin. Kiertelimme tuttujen haudoilla - onneksi meillä ei ole vielä sukulaisia täällä hautausmaalla ... juteltiin haudoista ja millaisen haudan haluaisimme itsellemme, ei mitään kromeluuksia eikä kalliita graniittiluomuksia ainakaan minulle. Katseltiin hautapaikkoja ja mietittiin mikä olisi hyvä paikka viimeiseksi leposijaksi .. tuosta näkyisi vastapäinen vuori ja meri niin kuin kodin ikkunasta, tuon paikan taas näkisi ylhäältä kylältä ... Ehkä jostain tuntuu oudolta meidän keskustelut, mutta näistäkin asioista on tullut juteltua aikaisemmin melko vakavastikin.
Mutta sellaista se elämä on! Parasta sopia joistakin asoista silloin kun niistä vielä voi sanoa oman mielipiteensä.

2010-10-28T21:28:00.000+02:00

Työnsin käteni kylmään, limaiseen, kosteaan kurpitsaan. Jollain tavalla nautinnollinen tilanne ... toisaalta iljettävä ... sen takia laitoinkin kumikäsineet käteen. Yksi kerrallaan kurpitsa tyhjeni ja jotkut saivat jopa itselleen silmät ja suun ja korvat.

Innoissani tyhjensin kaikki kurpitsat, mutta onneksi muistin jättää muutaman isoimman tyttöjen leikeltäviksi. Tein vaan sen iljettävämmän homman heidän puolesta;)

Anoppi melkein suuttui (tai siis taisi suutahtaakin), kun olin tyhjentänyt suurimman osan kurpitsoista. Hän kun halusi tehdä niistä jotain ruokaa (varmaan keittoa). Mutta kun kurpitsat olivat seisoneet kauniissa rivissä tuossa terassilla jo pidemmän ajan eikä kukaan ollut sanonut mitään mistään kurpitsakeitosta! Jätin sitten muutaman oranssin pallukan anopille ... toivottavasti saan edes maistaa sitä keittoa ....

Puikkojen kilinää

2010-10-27T21:53:00.000+02:00

Eilen meinasin sotkeutua sukkapuikkoihin!! Sormet eivät totelleet ja lankakin sotkeutui koiran tassuihin. Mutta siitä se silmukoiden luomisen jälkeen taas alkoi sujua. Ja kyllä oli rentouttavaa! Mies istui sohvalla vierelläni, ihmetteli miten voin samaan aikaan kilisyttää puikkoja ja katsella telkkua. Mitä kaikkea nainen voikaan tehdä samaan aikaan! ;)

En ole vuosiin neulonut mitään. Viimeksi neuloin vauvan nutun kahdeksan vuotta sitten ystävättären vastasyntyneelle pienokaiselle. Omille tytöille neuloin vaikka mitä ja sitä ennen nuoruudessa tuli väsättyä sen semmoset villapaidat ym. Mutta täällä tuo ihana harrastus vain jäi. Alkuvuosina yritin etsiä hyviä lankoja paikallisista lankakaupoista, mutta valinnan varaa ei ollut kovinkaan paljoa. Myöhemmin olisi ollut mistä valitta, mutta omaa aikaa ei tuntunut olla.

Siivosin vinttiä viime viikonloppuna ja nuorimmaisen kehoituksesta etsin lankajämävaraston. Eihän se kummoinen ole, mutta kai noista nyt riittää ensimmäisiin säärystimiin. Nuorimmainen halusi ostaa itselleen säärystimet, mutta sanoin tekeväni itse. Neiti jäi suu auki katsomaan minua ja ihmetteli tyyliin: "äiti osaatsä tosiaan tehdä ne?" "No miksi ei rakas tyttäreni, äiti osaa vaikka mitä!"

Näytin heille puuvillaneulepaidan jonka tein miehelle vuosikymmenen sitten eivätkä meinanneet uskoa minun aikaansaannokseksi.

Nii-in, kaikkea se äiti osaa tehdä ... muutakin kuin naputella tietokoneen näppäimistöä;)

Vinttihommia ja kastanjan paahtoa

2010-10-23T21:45:00.001+02:00

Niin se viikko taas hurahti ja lauantai-iltakin on jo loppupuolilla. Viikko on ollut tosi rankka töissä, mutta olen siitä huolimatta onneksi jaksanut käydä metsälenkeillä koiran kanssa.

Torstaina kävelylenkki tuli hoidettua tyttöjen kanssa kaupungilla. Huh ... siinä menikin useampi tunti! Mutta nuoret ovat kai tyytyväisiä ostoksiinsa - esikoinen sai saapikkaat ja tennarit ja nuorempi uuden talvipusakan. Vannouduin kyllä neulomaan jonkinlaisen lantion/munuaisten lämmittimen, kun pusakka on niin lyhyt. Mutta pakko myöntää, että on aika "fänsi".

Lupasin nuorimmaiselle neuloa muutamat säärystimet ja ranteiden lämmittimet, ne on nyt kai sitten muodissa tai sitten neiti vaan haluaa treeneihin lämmittämään.

Ostosreissulta ei sitten lähenyt itselleni mukaan mitään:/ Kokeilin yksiä farkkuja (jippiiiii - mahduin niihin) ja trekkinkengät meinasivat jäädä kaupassa heti jalkaan, mutta tilin saldo sanoi toisin. Ei siis ole rahaa äidin ostoksiin ennen kuin tulee seuraava palkka. Valitettavasti. Ja sitten seuraavasta palkasta pitää taas maksaa iso kasa laskuja ym .... Joudunko pakon edessä todellakin laihduttamaan vai voinko ostaa uusia vaatteita???

Tänään minuun iski joku ihmeellinen järjestely- ja siivousvimma! Onkohan täyden kuun syy?? Kuulemma joidenkin tieteellisten tutkimusten mukaan täysikuu saattaa aiheuttaa vaikka minkälaisia "oireita" - unettomuutta, liiallista väsymistä, naisilla outoja kuukautis-ym oireita, masentuneisuutta, skitsofreniaa .... Eikö tuohon listaan vois sitten lisätä tuon siivousvimman?

Heräsin aamulla jo seitsemän jälkeen (Huom!! Lauantaiaamu eikä tarvitsisi herätä aamu kuudelta ... no, tunti enemmän tuli nukuttua), laitoin esikoiselle evästä töihin, painuin takas pehkuihin miehen viereen ja ... aloin miettiä ja vääntämään kaikkia asioita mielessäni!! Ei auttanut muu kuin nousta ylös uudestaan, pistää puurot kiehumaan ja aamupäiväkahveelle. Jotenkin alkoi ottaa kaikki asiat päähän, et katsoin parhaimmaksi kiivetä vintille siivoamaan paikkoja.

Itseasiassa oli tarkoitus etsiä villalankoja ja puikkoja niitä säärystimiä varten, mutta tulikin siivottua omat ja tyttöjen kamat. Caritakselle lähti neljä säkkiä vaatetta ja roskiin lensi vaikka mitä!

Vintiltä siirryinkin sitten kellarin puolelle, kun aikaisemmin oli ottanut niin kauheesti päähän joka puolelle leviävät pullot ja purtelot. Mies oli vienyt muovipulloja keräykseen eikä ollut laittanut uutta tyhjää säkkiä uusia pulloja varten. Nuoret kun on niin laiskoja, niin olivat vaan jättäneet tyhjiä pulloja lattialle ja siellä ne iloisesti pyörivät jaloissa! Siinä sivussa tuli sitäkin kellaria siivottua ja heiteltyä hieman roskia pois. Mies kyllä muisti kysellä ja varotella useamman kerran, etten vaan missään tapauksessa heitä mitään hänen tavaroita roskiin ... Hups! Eehei ... en heittänyt mitään tarpeellista pois ... kai...

Siihen se siivousinto sitten lopahti ainakin tältä päivältä! Siirryin keittiön puolelle ja nyt uunissa paistuu possupaisti huomiseksi ja haudutin kaalia. Olisi kyllä oikeastaan pitänyt hauduttaa hapankaalia, mutta sitä ei nyt ollut kotona ja jääkaapista löytyi punakaali. Huomenna vielä perunoita uuniin (tai keitettyjä) ja kunnon talviruoka on valmis. Kun joku viel jaksais paistaa lettuja;)

Paahdoin juuri ennen kuin istuin koneen eteen nuorimmaiselle ja itselleni kastanjoita. Tilasimme tuttavalta 10 kiloa paikallisia kastanjoita, mutta saimmekin vain neljä kiloa. Harmi! Ovat todella hyviä ja isoja. En pidä leivonnaisista joissa on kastanjaa, parhaimmat ovat juuri paahdetut. Itsellän on vanha kattilassa jossa paahdan kastanjoita kaasuhellalla. En ole koskaan edes kokeillut uunissa paahtamista ... yritin ehdottaa kokeilua miehelle, mutta se olisi kuulemma hyvien ja arvokkaisen kastanjoiden tuhlausta. Ja pakko myöntää, että kattilassa tai pannulla paahtamalla niihin tulee "se" aromi ja maku mikä pitää olla.

Nyt voimmekin käydä unten maille maha pullollaan kastanjoita:)

Oman polun kulkija

2010-10-18T21:14:00.000+02:00

Niin sitä tallataan omia polkuja ... ainakin metsässä. Olen saanut itseni edes pikkasen liikkeelle viime aikoina. Kävi ihan koiraa sääliksi, kun vähän väliä sateli eikä emäntä eikä isäntä eikä muukaan talon väki suostunut lähtemään pidemmille lenkeille.

Mutta nyt asia on korjattu jo useamman kerran ja toivottavasti into jatkuu.

Metsässä on aivan ihana syksyn tuoksu! Puiden lehdet alkavat hiljalleen muuttua kellertävän punaisiksi ja polkuja peittää tammenterhomatto. Tänään tuli tuulen mukana vuoristosta talven tuoksua ... ensilumi satoi eilen korkeimmille huipuille. Kai se talvi on todellakin tulossa!

Narod knjige - Geraldine Brooks

2010-10-14T21:54:00.001+02:00

Uskomaton, kaunis ja jännittävä suurimmalta osin tosiasioihin perustuva tarina juutalaisten pyhästä kirjasta, arvokkaasta ja upeasta Sarajevon haggadasta, sen nykyaikaan sijoittuvasta konservoijasta sekä tapahtumista kirjan ympärillä ennen ja nyt.

Upeaa kerrontaa muun muassa eri uskonnoista, erityisesti islamista ja juutalaisuudesta, kansoista ja kulttuureista, kirjan kuvituksen tekemisestä ja muusta hamassa historiassa. Kirjan otaksutaan olevan n. 600 vuoden takaa ja kuvituksena on upeita käsinmaalattuja miniatyyreja.

Tarina vie mennessään; se kertoo kirjan kuvittajasta, inkvisitiosta, natsien vainoista ja muusta historiasta. Samalla selvitetään kirjan salamyhkäistä ja kätkettyä matkaa museoon ja lopulta konservoitavaksi. Konservoijalle puolestaan pieni karva, suolatahra sivulla ja muut pienet asiat kertovat oman tarinansa.

Kirjan kanssa on vehkeilty ja tehty kauppaa, sitä on salakuljetettu ja säilytetty piilossa kautta vuosisatojen. Tämä jatkuu vielä nykypäivänäkin eli Sarajevon taistelujen ja Bosnian sodan aikana haggada pelastettiin jälleen — nyt oikea haggada on Bosnian kansallismuseon hallussa...

~~~

En olen pitkiin aikoihin postaillut kirjoista joita olen lukenut. Kesän aikana on tullut luettua vaikka mitä, ehkä enemmän suomenkielellä. Jostain syystä käteen ei ole tarttunut mitään "mielettömän mukaansatempaisevaa" kirjaa tai sitten keskittymiskyky on ollut viime aikoina alhainen. Nyt pitääkin ihan miettiä mitä olenkaan lukenut kesän aikana ...

Kävin toissapäivänä kirjastossa ja kirjaston täti tarjosi tätä kirjaa. Ensimmäiset sivut on luettu ja vaikuttaa ihan mukavalta ... valitettavasti aina kun otan kirjan käteen, silmät alkavat lurpsahdella kiinni. Vaikka yritän istua selkä suorana keittiönpöydän ääressä, väsymys vie voiton. Jos nyt vaikka viikonloppuna löytyisi keskellä päivää aikaa lueskella ... en kai nukahda silloinkin???

~~~

"Tamo gdje spaljuju knjige, na kraju će spaljivati ljude."
"Se oli vasta pelkkää alkusoittoa - kun poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä."
"

- Heinrich Heine

Juhlat juhlittu!

2010-10-14T21:19:00.000+02:00

Meinas jäädä nämäkin kuvat laittamatta tänne, kun kuvanlisäykset ja tekstin laittaminen ei meinannut onnistua! Onko kärsivällisyys lopuillaan vai missä mättää?

Kuten kuvasta varmaan huomaa, kakkua on syöty ja oikein kunnolla. Nyt on juhlat juhlittu ja ylensyöty. Niin paljon, että en syö enää mitään!! Tai ainakaan melkein niin ... kokeilin muutamia housuja joita en ole kesän jälkeen vielä pitänyt jalassa ja ne jäin melkein puoleen väliin reisiä *kauhistuksen kanahäkki*. Jollain ihmeen tyylillä sain ne kuitenkin vedettyä ylös, mutta "kuudennella kuulla oleva vatsa" (en ole siis missään nimessä tulossa kolmatta kertaa äidiksi! Sen takia lainausmerkeissä) ei suostunut työntäytymään kunnolla sisälle. Meinas tulla ihan itku silmään! Enemmän sen takia ettei ole enää mitään päällepantavaa eikä ole ylimääräistä rahaa uuden karderoobiin täydentämiseen. Eli iltasyöpöttelyt pannaan ja koiran kanssa lenkille.

Juhlat siis juhlittiin ... ensin nuorimmaisen 14 vee juhlia, sitten Bela Nedejaa - joka vuotista viinijuhlaa. Sen jälkeen esikoisen täysi-ikäisyysjuhlaa (apua, mulla on täysi-ikäinen tytär!!!! Olen siis virallisesti keski-ikäinen = vanhako?) ja kaiken päälle Kimin 5 koiravuosia. Kaikki sankarit taitavat olla tyytyväisiä juhliinsa ... ehkä koira kaikkein tyytyväisin, sai erikoispaijailuja koko päivän ajan vai vielä kasan herkkuja. Neidit varmaan olisivat toivoneet lisää mammonaa...

"Bela Nedejaa" odotellaan aina toisaalta innoissaan, toisaalta inholla. Innolla sen takia, että kylässä/kaupungissa tapahtuu jotain ja kylä on neljän päivän ajan tupaten täynnä väkeä ja kaikki ovat iloisella tuulella. Mutta toisaalta inholla, koska viikkoa aikaisemmin valtavat kuorma-autot alkavat kuljettamaan rakennustarvikkeita; jokainen kylän läpi kulkeva tie on tukossa; jokainen joka haluaa suojata omaisuuttaa/tonttiaan on pystytettävä barrikaadit esteiksi vieraille joilla on a)mieletön hätä b)etsivät mitä oudointa paikkaa levätä c) muuten vaan halu udella mitä kaikkea kivaa paikallisten tontilta voisi ottaa mukaan muistoksi viikonlopun rällästelyistä... Jo ensimmäisen päivän jälkeen paikat alkavat tuoksahdella mitä epämiellyttävämmältä, roskia alkaa kerääntyä vaikka mihin ... pullojen kerääjät saisivat kunnon vuosiansiot jos älyisivät tulla keräystalkoisiin näinä päivinä.

Bela Nedeja on joka vuotinen viinijuhla. Nimi tarkoittaa "valkoista sunnuntaita" ja on saanut nimensä siitä, että tuona sunnuntaina (lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina) pappi puki päälleen valkoisen kaavun. Nimi tulee myös siitä, että aikoinaan syksyn ensimmäisille markkinoille tuotiin myyntiin valkoista kangasta, pellavaa.
Toisaalta suurin syy vuotuiseen juhlaan on nuoren viinin maisteleminen. Kesän ajan kasvaneista viinirypäleistä on puritettu mehut ja mehusta on kehittymässä "belicaa" paikallista viiniä. Tuo nuori viini (sturmia kuulemma Itävallan puolella) on melko petollista ... maistuu kuin kuohuva mehu, tuoksuu makealta ja vetää puoleensä. Mutta liiasta maistelemisesta saattaa mennä maha ja pää todella sekaisin. Itse uskaltauduin maistamaan lasillisen ja tyydyn odottamaan sitä ihan oikeaa, kypsää viiniä.

Neljän päivän juhlinnan jälkeen kylän päälle tuli rankkasade joka pesi pois kaikken epämiellyttävän. Rankkasade oli jopa niin voimakas, että meinasi huuhdella mukanaan alas rantaan muutaman kojun. Sen mitä sade ei onnistuntu huuhtelemaan, huuhtelivat palomiehet letkuillaan. Nyt kylä on rauhoittunut kaikesta hulinasta ja hiljalleen valmistaudutaan talven horrokseen.

Liikennevaloissa kuultua

2010-09-30T21:14:00.000+02:00

Noin viisivuotias poika keskusteli isänsä kanssa selkäni takana keskikaupungin liikennevaloissa ...

-Tata, mulla on ihan kauheesti leluja. Mä annan jotain niistä leluista jollekin kenellä ei ole yhtään lelua.
- Miksi antaisit jonkun leluistasi pois jollekin ketä et tunne?
- Kun on paljon sellasia lapsia kenellä ei ole yhtään lelua eikä niitten äidillä tai isällä ole rahaa ostaa niille lahjaks leluja.
- Niin mut....
- Siis mulla on ihaaan kauuuuhesti leluja enkä mä leiki niillä kaikilla enkä tarvitse niitä kaikkia.
- Mutta jos annat jonkun leluistasi pois, sinulla ei sitten ole sitä ...
- Ei se mitään, mulla on niitä ihan liikaa.

Kuuntelin tuota keskustelua uteliaana, en kehdannut kyllä kääntää päätäni vaikka olis tehnyt mieli taputtaa poikaa olkapäälle ja kehua "hyvä poika".
Olivatkohan keskustelleet asiasta sinä päivänä päiväkodissa ja nyt poika yritti opettaa isäänsä ottamaan huomioon vähävaraisemmat kaverinsa.

Samasta asiasta oli kotonakin puhetta illalla. Nuorimmainen toi viestin koulusta, jossa kehoitettiin oppialaita tuomaan seuraavana päivänä kuivaruokaa ja kempparituotteita keräykseen vähävaraisten hyväksi. Menin tietenkin heti kellariin hakemaan riisipakettia ja ryynejä. Kylppäristä lähti pakettiin mukaan pari suihkusaippuapulloa ja hammastahnaa. Isäntä kyllä yritti esittää heikkoa vastaanhangottelua ... "Eihän meilläkään ole paljoa"-tyyliin, mutta ei meidän talous siitä kaadu, jos parit riisipussit tai hammasharjatyybi annetaan jollekin tuntemattomalle. Mukaan olisi lähtenyt enemmänkin, jos olisin ennättänyt täyttää varastoja sitä ennen.

Teinipippalot ...

2010-09-26T20:29:00.000+02:00

on meneillään tuolla alakerrassa. Esikoinen, koira ja minä ollemme yläkerrassa evakossa, mies pääsi töihin karkuun. Alhaalla tuntuu olevan melkoinen meno, musa soi ja nyt taidetaan jopa tanssia ... äänistä päätellen. Tänä vuonna poikiakin on melkein yhtä paljon kuin tyttöjä, enää ei hyljeskellä toista osapuolta;)
Koko aamupäivän neiti on ollut hieman hermostunut ... saanko tortun tehtyä, onko pizzaa tarpeeksi, tuleeko kaikki vieraat jotka kutsui .... No, torttu on kuten kuvasta päätellen tehty ja maistettu, pizzaa oli riittävästi (neljä uunipellillistä) ja kaikki vieraat taisivat tulla ... ainakin omasta mielestä vieraita on ihan tarpeeksi. Muutamat parhaimmat tyttökavaverit jäävät yökylään, pitää kai tehdä heille kohta siskonpeti tuonne nuorimmaisen huoneeseen.

Katselin yhtenä päivänä vanhoja kuvia ja eteen sattui iso kasa esikoisen ja nuorimmaisen synttärikuvia vuosien varrelta. Miten juhlat ovat muuttuneetkaan vuosien varrella. Yleensä juhlat on järjestetty täällä meillä kotona, väliin on mahtunut pari kokeilua leffailtoineen ja pizzerioineen, mutta aina seuraavana vuonna ovat halunneet järjestää pippalot kotona. Toisaalta se tietää meille vanhemmille enemmän hommaa ja kärsivällisyyttä, mutta toisaalta olen tyytyväinen koska tiedän missä ovat eikä tule maksamaan niin paljoa kuin jos järjestäisi juhlat muualla.
En kyllä vieläkään ole suostunut siihen, että jätän talon aivan yksin nuorten käyttöön ja lähdemme pois kotoa juhlien ajaksi. Yleensä olemme menneet pariksi tunniksi pois (kuten tänään tuonne kylille), mutta loppuajan olemme jollain puolelle taloa ... evakossa jossain nurkassa;)
Yritin kysellä esikoiselta miten hän aikoo juhlia 18-vuotissynttäreitä .... ei osannut vielä sanoa tarkalleen miten ja missä, kai menevät kavereiden kanssa jonnekin ulos kun nyt kerrankin voivat virallisesti niin tehdä. Kakkukekkerit kyllä pitää järjestää isovanhemmille ja kummille ja tädin perheelle ym, sen verran tärkeät juhlat on tänä vuonna

Miten teidän lapset ovat juhlineet syntymäpäiviä, mikä on tapana maassanne?

Sataa, paistaa, väsyttää ....

2010-09-25T20:22:00.000+02:00

Pilvet leijuu puolessa välissä vastapäistä vuorta. Aamusta lähtien on satanut melkein jatkuvaan tahtiin, vettä on tullut kuin Esterin kaatamana.

Järkytin kyläläisiä ja kantakahvilan asiakkaista tallustaessani kahvilaan sisälle kukallisissa kumisaappaissani ... eihän nyt kukaan muotitietoinen rouvashenkilö tallustele vesilätäköissä kuin pieni lapsi ja nauti siitä, kun jalat ei kastu!! Ja vielä mennä aamupäiväkahville kumppareissa!! Mutta mähän olenkin suomalainen, niin ne kuitenkin ajatelee:)

Vettä satoi viime viikonloppuna aivan mielettömät määrät ... niin paljon että Istrian niemimaalla ja pääkaupunkiseudulla tulvat ovat peittäneet alleen mielettömät määrät maita ja vedet ovat tulvineet talojen sisälle. Useita satoja ihmisiä jäi saarroksiin koteihinsa, omaisuus on hävinnut muutaman minuutin sisällä. Juuri kun he ovat saaneet jotenkin vedet pumpattua taloista ja mailta, viime yönä uusi tulva-aalto peitti jälleen alleen maita ja mantuja. En tiedä mitä tekisin, jos oma talo ja omaisuus jäisi tulvien alle ... kaikki minkä eteen on tehnyt vuosia töitä häviää puolen tunnin sisällä. Onneksi asumme täällä kukkulalla, meidän elämää voi uhata vain maan jyrinä tai myrsky.

Eilen illalla ei onneksi satanut vaan pääsin kuivin jaloin katsomaan ja kannustamaan nuorimmaista ja hänen kavereita koululaisten laulufestareille. Festivaalien laulut koululaiset ovat itse sanoittaneet ja säveltäneet ja yleensä itse sanoittajat esittävät myös ne. Kappaleet olivat todella hyviä, jäin aivan ihmettelemään miten hyviä kappaleita ovat osanneet tehdä! Muutamat niistä kelpaisi suoraan johonkin "aikuisten" iskelmäfestareille. Nuorimmainen oli tällä kertaa taustalaulajana, mutta se ei näköjään vähentänyt esiintymisintoa eikä riemua ensimmäisestä palkinnosta! Tänä iltana festivaalit jatkuvat toisessa paikassa, puolen tunnin ajomatkan päässä vuoristoalueella. En lähtenyt mukaan, koska koko porukka vietiin sinne busilla ja heille oli järjestetty ohjelmaa & ruokailut ennen esiintymistä. Soitin ennen ohjelman alkua ja kuulemma on ollut todella hauskaa.

Koko päivän on ollut jotenkin väsynyt olo. Ehkä tuo sade ja ruma ilma on vaikuttanut siihen. Nautinnollisesti käänsin kylkeä aamulla kello kuudelta ja vedin peiton tiukemmin päälleni. Kyllä on ihanaa, kun ei tarvitse herätä viikonloppuisin aikaisin! Tämä päivä on mennytkin synttäritortun ja muiden kakkujen teossa. Huomenna nuorimmainen juhlii synttäreitään ... ehkä siirrymme suosiolla miehen kanssa vierashuoneeseen pois nuorisojoukon tieltä. Jos ottais vaikka tietokoneen ym mukaan sinne, sittenpähän nuoret eivät voi roikkua netissä. Ja muu arvotavara kaapin kätköihin;)

Kesän viimeisiä hetkiä

2010-09-22T21:53:00.000+02:00

Kävin juuri heittämässä roskat ja katselin taivaalla möllöttävää kuuta. Ei pilven pilveä taivaalla, vain mahtava tähtitaivas ja täysikuu. Seisoin keskellä katua koiran juostessa haistelemassa uusia tuoksuja ja ihastelin tähtikarttaa ja pimeää taivasta. Miten kauniilta se näytti ja sillä hetkellä tuntui kaikki niin hyvältä ja ihanalta. Talvella tuota tähtitaivasta ei osaa samalla tavalla katsella, kesällä on ihana istua keskellä pihaa ja tuijotella taivaalle ... mietiskellä ja haaveilla. Kaikki huolet ja murheet häipyvät hetkeksi kauas tuulen mukana.

Huomenna se syksykin alkaa ihan virallisesti. Heitetään hyvästit kesälle. Ilmojen puolesta on kyllä tuntunut vielä melko kesäiseltä, tänäänkin sai hipsutella sandaaleissa ja kesähameessa. Yöt ovat kylmiä ja aamulla töihin mennessä saa heittää nuttua päälle. Kävimme nuorimmaisen kanssa kaupungilla ja syksyn ensimmäisiä tuoksuja leijui vastaan... paahdettujen kastanjoiden myyjät ovat ilmestyneet kadun kulmille. Kastanjoiden tuoksu tuo automaattisesti mieleen syksyn ... sen miltä tuoksuu kylällä, kun taloissa aletaan sytyttelemään takkatulia ja lämmittelemään taloja. Samanlainen tuoksu tulee paahdetuista kastanjoista, kun niitä paahtaa pannulla.

Syksyn ensimmäisen päivän kunniaks nuorimmainen viettää 14 vee synttäreitä:) Ajatella, että neiti on jo niin vanha!! Tänään bussille kävellessä höpöttelin nuorimmaiselle: "14 vuotta sitten tähän aikaan olit vielä masussa ...." Siinä vaiheessa neiti katsoi mua hieman oudosti ja tokaisi jotain siihen suuntaan, et "oleksä äiti ihan ok". Siis kyllä huomaa taas, että neiti on teini:)
Huomenna ei vietetä varsinaisia synttäreitä vaan vasta sunnuntaina. Oli tarkoitus viettää niitä lauantaina pyjamapartyjen merkeissä, mutta nuorimmainen menee perjantaina ja lauantaina laulamaan lasten ja nuorten laulufestivaaleille. Taitaa olla ensimmäinen kerta kahteentoista vuoteen etten mene vanhempainkokoukseen koululle ... se on meinaan samaan aikaan, kun festareiden eka ilta ja pitää kuulemma mennä kannustamaan nuorimmaisen ryhmää.

Uh miten odotan viikonloppua ja sitä, että saan aamulla nukkua pidempään. Tuntuu niin vaikealta nousta ennen kuutta arkiaamuina, kun ulkona on pimeää. Tekisi mieli piiloutua takaisin peittojen alle miehen viereen ja jatkaa unia siihen asti, kun aurinko alkaa pilkottaa ... jos alkaa pilkottamaan;) Mutta minkäs voit, töitä on tehtävä vaikka pienellä palkalla.

Sateen jälkeinen auringonpaiste

2010-09-19T15:57:00.000+02:00

Ei olisi uskonut aamulla, että aurinko paistaisi tänään vielä täydeltä terältä!
Miehen lähtiessä aamukahdeksalta kirkkoon satoi tasaiseen tahtiin ja päälle sai vetää pitkähihaista ja takkia. Nyt ikkunat ja ovet ovat auki ja aurinko lämmittää taas ihanasti.

Kävimme miehen kanssa kävelemässä tuolla alhaalla rantakaupungissa. Sateenvarjot piti ottaa mukaan, mutta oli ihan mukavaa käppäillä rannassa leikkien turistia. Meri-ja sateinen ilma teki ihan hyvää flunssan jälkeiselle olotilalle, sai hieman röörejä taas auki. Aurinko alkoi juuri pilkistellä pilvien takaa, kun etsittiin kahvitteluterassia. Minä tietenkin istuin terassin aurinkoisemmalle puolelle kuin paras sisilisko ... pitää nyt nauttia kaikista aurinkoisista hetkistä talven varalle:)
Alkoi jo ottaa päähän kahden päivän tasainen kaatosade! Miten sitä kestääkin taas koko talven - ne pitkät, pimeät päivät ja sateet & tuulet! Olen selvästi vuosien mittaan muuttunut kesäihmiseksi. Ei haittaa vaikka olisi yli kolmekymmentä astetta hellettä ... helppohan sitä on istua viileässä varjossa kevyessä vaatetuksessa. Mikään ei ole ikävämpää kuin tarpoa mielettömässä tuulessa ja sateessa ja yrittää samalla kantaa kauppakasseja tai pitää vielä sateenvarjoa auki!!!

Onneksi sateet taitavat olla nyt ohi tältä erää ... kai ... toivottavasti. Ensi viikolla nuorimmaisella on synttärit ja niitä juhlitaan muutaman päivän viiveellä vasta viikonloppuna. Muutaman viikon on jo vängännyt samoja kysymyksiä: "miten mä juhlin, kenen kanssa, missä ...????" Kauheasti ei ole kyllä vaihtoehtoja, jos haluaa pitää ihan pippalot. Kotonahan ne pitää pitää, mutta vierasmajaa ei siihen tarkoitukseen kyllä saa vaikka sitä kinusikin. Yritin ehdottaa leffareissua ja sen jatkoksi jotain pizzapaikkaa, mutta tänä vuonna kuulemma haluaa juhlia pippaloiden merkeissä. Tarkoituksena oli kyllä, että osa vieraista jäisi yökylään, mutta juhlat pitää juhlia sunnuntaina eikä silloin voi jäädä yöksi. No, kunhan saadaan nekin juhlat ohi, seuraavana viikonloppuna on jo taas perinteiset viinijuhlat kylällä ja kahden viikon kuluttua esikoisen 18. vuotissynttärit. Eli menoa ja meininkiä riittää.

Tein äsken tytöille valmiiksi lettutaikinan. Siinä sitä tehdessä etsin jotain kuivakaapista ja hetken päästä löysin itseni siivoamassa sitä kuivakaappia!! Niin siinä aina käy ... alan tehdä aivan pientä asiaa tarkoituksena tehdä se pikaisesti. Sitten löydänkin itseni keskeltä jotain muuta hommaa, yleensä siivoamassa jotain tai järjestelemässä paikkoja! Tuli nyt kuitenkin sekin kaappi siivottua, sitäkin hommaa olen suunnitellut tekeväni vaikka kuinka monta kertaa muttei ole vaan inspiraatio iskenyt.

Taidan siirtyä terassille siksi aikaa kunnes tyttäret paistavat ne letut;)

Lauantai-illan ajatuksenvirtaa ....

2010-09-18T22:06:00.000+02:00

.... tuntuu jotenkin siltä, että kaipaisin jotain uudistusta blogiini. Ehkä aloittaa alusta, pyyhkiä entiset pois. Saisinko silloin enemmän inspistä tarttua taas näppäimistöön ja naputella tuntemuksia & kuulumisia? Vai jatkaako tässä samassa ja odottaa, että se inspiraatio tulee kun on tullakseen.
Ei niukka kirjoittelu johdu kyllä uudistusten puutteesta vaan siitä, että "takki on tyhjä" ... tuntuu ettei ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa, arki on sitä mitä se on, mitä sitä nyt ihan tyhjän päiväistä kirjoitella muiden vaivaksi (tyhjänpäiväistä taitaa tämäkin kyllä nyt olla) ...Päivä menevät töissä ja illalla on aivan puhki/poikki/väsynyt raskaasta työpäivästä.
Yksi syy huonoon bloggailuvauhtiin on ollut myös sekin, että mies on enemmän kotosalla, tekee vain viikonloppuisin hommia ja olen yrittänyt rajoittaa koneella istumista vain pakollisiin sposteihin ja tietysti FB:n päivitykseen;) Yleensä yhteinen illanvietto päätty kuitenkin niin, että nukahdan tuonne sohvalle yrittäessäni seurata "erittäin mielenkiintoista" elokuvaan miehen vierellä.

Viime postauksessa kirjoitin koulukirjojen hankkimisesta ja silloin koulujen alku oli vielä edessä. Nyt ne koulut ovat alkaneet, kirjat on hankittu ja hiljalleen yritetään asettua tavalliseen arkeen koululaisten rytmin mukaan. Nuorimmaisen korisharkat eivät ole vielä alkaneet, mutta muuten kyllä menoja on jo aivan tarpeeksi. Esikoisen koulu alkaa vasta kuun lopussa ja siinä sivussa menee kuukauden kestävälle tietokonekurssille. Ehkä sekin voi antaa jonkinlaisia viitteitä ja ideoita tulevaisuuden varalle. Jollain tavalla odotan, että nuo kaikki koulut ja kurssit alkavat ja todellakin päästään eteenpäin kaikessa ... Kesä oli ihanan leppoisaa, huoletona aikaa, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Arki ilmiottelee itsestään

2010-08-28T20:16:00.000+02:00

Viluttaa, paleltaa ... oli aivan pakko vetäistä pitkähihaista päälle!! Ulkona on alkanut hämärtää, kello lähenee kahdeksaa illalla. Aamupäivän mieletön helle ja painostava ilma on muuttunut syksyisen sateiseksi lauantai-illaksi.

Istun olohuoneessa. Huone ei kuitenkaan näytä normaalilta vaan mielettömän sekaiselta! Edessä oleva seinä on harmaa ja laikukas, huonekalut on kerätty keskelle huonetta ja kirjahylly ja tietokoneet ym peitetty lakanoilla. Ja tässä sekamelkassa pitäis vielä nukkua!!!
Mies päätti eilen, että tänään on hyvä päivä kunnostaa ja maalata yksi olkkarin seinä. En ollut kyllä kauhean innostunut asiasta ... homma kyllä pitää tehdä, mutta se tietää minulle siivousurakkaa ja tuleva viikko on muutenkin kiireinen. Pienen kiivaan keskustelun jälkeen oli pakko luovuttaa ... pakkohan tuo homma on tehdä ja nyt taitaa olla se ainoa paras hetki.
Siirryimme tyttöjen kanssa suosiolla evakkoo yläkertaa. Kun kerran en voi alhaalla tehdä muuta kuin kokkailla päivän ruoka, sain tytöt "pienellä painostuksella" siivoamaan perustellisesti huoneensa. Siinä piti kyllä käyttää hieman painostusta ja muita "ei sallittuja" keinoja;) Esikoinen onnistui saaman huoneensa kuntoon ennen lauantain iltamenoja, mutta nuorimmaiselle jäi vielä huomisella päivälle hommaa. Miten sitä kertyykin nuorelle neidille kaiken maailman tilpehööriä niin mielettömästi! Uhkasin tulevani itse siivoamaan huoneen ja tuovani mukanani ison roskasäkin mihin menisin kaikki lattialla löytyvä kama. Se saikin neidin kiireesti siivoamaan :)

Ilta on muutenkin hieman outo. Yleensä lauantai-iltaisin (ja melkein joka ilta) kesän aikana olemme miehen kanssa menneet tuonne kylälle kävelemään, moikkaamaan tuttuja ja istuskelemaan terassille. Mies on ollut koko kesän kotona ... siis ilman töitä!! Tätä ei ole tapahtunut viimein kahdenkymmenen vuoden aikana ikinä!! Ei edes kahtena viime vuonna miehen sairastuttua. Nyt mies on töissä .... hallelujaaaaa!
Istun siis yksin kotona, ulkona sataa vettä, tyttäret ovat kuka missäkin (niinkuin koko kesän ajan) ja mies töissä. Taitaa olla syksy ja arki tulossa takaisin.
Aika outo tilanne. Nyt mulla varmaan alkaa olla taas aikaa naputteluun ja muuhun virtuaaliseen elämään:)

Arkeen paluu alkaa näyttää muitakin merkkejä. Iltapäivällä kirjakaupan täti soitti ja ilmoitti nuorimmaisen kahdeksannen luokan kirjojen olevan valmiina. Nuorimmainen oli oman Suomen matkani aikana myynyt edellisvuoden kirjat pois ja saanut tilalle kaverinsa 8. luokan kirjoja. Mutta valitettavasti vain osa niistä käy tänä vuonna. En tajua, miksi joku matematiikan tai biologian kirja pitää mennä muuttamaan?? Eihän tiedot voi muuttua joka vuosi!! Ei auttanut muu kuin tilata vaihtuneiden tilalle uudet kirjat ja tietenkin kaikki tehtäväkirjat pitää ostaa uutena. Tänä vuonna tuntuu siltä, että koulu alkaa ennen kuin olemme hankkineet kaikki koulutarvikkeet. Mutta mitäs sitä nyt turhaan hermoilemaan ... riittäähän niiksi ensimmäisiksi päiviksi pari kynää, kirjat ja vihot;) Hankitaan sitten koulupäivien jälkeen lisää mitä tarvitsee.
Esikoinenkin taitaa palata koulunpenkille. Kävin hänen kanssa viikolla iltakoululla kyselemässä tilannetta ja alustavasti täytimme jo ilmoittautumispaperit. Kalliiksihan se tulee, mutta ehkä tuo koulumuoto on hänelle parempi. Samaa ammattiin haluaa jatkaa vaikka kyselinkin olisiko mielessä jotain muuta.Hirveä hinku hänellä olisi saada jonkinlainen työpaikka talveksi ettei tarvitsisi aina ruinata taskurahaa vanhemmilta ja saada vastaukseksi "ei oota". Ja runsaan kuukauden päästä hän on jo täysi-ikäinen!!! Kauhistu! Olenko todella jo niin vanha???? Onneksi en kyllä tunne itseäni vanhaksi enkä kyllä taida aina edes käyttäytyä kuin tämän ikäisen tulisi käyttäytyä ... ainakaan paikallisten mittapuiden mukaan;) Onneksi Suomessa käydessä huomasin ystävieni olevan samalla aallonpituudella ja käyttäytyvän yhtä "hultittomasti" tietyissä tilanteissa.

Arki alkaa päivikselläkin. Uudistuksia ja lisää ryhmiä. Työkaveri eteni hommasta toiseen ja siirtyy "seimen" puolelle, toinen t.kaveri vaihtaa pikkupäivikselle ja me saamme uuden "kollegan". Alakerran kahdesta huoneesta on tehty kesän aikana kolme ja lisää lapsia on tulossa. Talven aikana on tarkoitus katsella mitä tuleman pitää ja miettiä omia jatkosuunnitelmia.
Maan johtajat kun ovat päättäneet, että ennen 65. vuotta ei kannata edes yrittää eläkkeelle. Siihen asti kuulemma pitää pinnistellä vaikka mikä olisi. En osaa edes kuvitella jatkavani tuossa hommassa seuraavat kaksikymmentä vuotta. Jo nyt vaivaa vaikka mikä vaiva, miltäköhän näyttäisin lähempänä kuuttakymmentä???
Tällä hetkellä on voimassa vielä entinen systeemi jonka mukaan eläkkeelle pääsyyn riitti, jos oli ollut työelämässä 30 vuotta. Eli monet viiskymppiset jäivät tyytyväisinä "nuorina" eläkkeelle. Siinähän sitä on sitten kiva nautiskella vielä voimissaan eläkepäivistä ... Matkustella, hoitaa lapsenlapsia, olla vaan tai vaikka tehdä jotain pientä hommaa aikansa kuluksi. Kuka tietää miten raihnaisia me tulemme olemaan sitten parin kymmenen vuoden kuluttua? Ja tuleeko se eläke edes riittämään joten kuten normaaliin elämään?

Kesän viemää ....

2010-08-08T18:34:00.000+02:00

Kevät kääntyi kesäksi, kesäloma tuli ja Suomen matka koitti .... Viikko harmonikkafestareilla meni mahtavasti ja puolentoista viikon omaloma hurahti ihanassa seurassa, ihanilla kotiseuduilla aivan ihan liian nopeasti. Kaikkea tuli nähtyä, kaikkea tuli koettua, kaikkea tuli todettua aivan mahtavissa keleissä .... ja se kaikki on jäänyt mielen sopukoihin ihanina muistoina ja jotain ehkä tuosta kaikesta kokemasta tuottaa joskus jopa jonkinlaisia uusia suunnitelmia.
Isosisko tuli ystävänsä kanssa, nauttivat toivottasti mukavasta lomasta tutustuen uusiin paikkoihin ja ihmisiin.
Lomat loppuivat aikoinaan, arkeen oli palattava, mutta onneksi meri on tuolla omalla paikalla ja aurinko jaksaa lämmittää ... ei kyllä niin kuumasti kuin kaukana Suomessa. Pitää ottaa jokaisesta kesäisestä hetkestä kaikki irti ... ennen syksyä, ennen koulujen alkua, ennen kaikkea stressiä ja menoa.

Yritän elvyttää pitkää blogitaukoa, ehkä tulee jonkinlaisia muutoksia täälläkin kuten elävässä elämässäkin tulee. Mutta kesän muistoihin ja matkoihin palailen ....

Fly with me

2010-06-27T15:35:00.000+02:00

Kauhistuksen kanahäkki!!
Olen laiminlyönyt blogini aivan kokonaan viime viikkoina! Miellessä on ollut, mutta aikaa muka ei ole ollut raapustella edes muutamaa sanaa.
Elossa ollaan... nuorimmainen voitti karaokessa (jihuuu) ... koululaisilla alkoi kesäloma .... mulla alkoi oma loma ... jeeees!

Viime viikot on mennyt todellakin Suomen matkan järkkäilyissä ja töissä. Olen roikkunut netissä joka päivä, kirjoitellut sinne tänne, käynyt harjoituksissa, rauhoitellut matkaajia ... Huomen aamulla olisi sitten lähtö kello seitsemän aaamulla! Ensin bussilla pääkaupunkiin ja sieltä lentäen Budapestin kautta Helsinkiin. Ja sieltä pienen pikaHesankeikan kautta festareille. Siellä viikko, pistän kyläläiset takaisin koneeseen kotimatkaa varten ja sitten omalle ansaitulle lomalle puoleksitoista viikoksi:)
Toisaalta en malta odottaa lähtöä, toisaalta on niin haikeaa jättää tytöt ja mies kotiin ... miten he tulevat pärjäämään ilman minua????? Ja toisaalta jännittää osaanko hoitaa hommat niin kuin pitää.... olisi aika noloa palata kotiin, jos olen mokannut kaikki hommat aivan täysin!! Mutta ei kai nyt sellaista tule tapahtumaan??!!!
Pari päivää sitten yritin teloa itseni sairaslomakuntoon ... Tietenkin kauhealla kiireellä viimeisinä päivinä ennen matkaa kitkin kukkapenkkiä ja kasvimaita ... Siinä kiireessä toheltaessa heitin pikkkuharavan jalkojeni juureen ottaakseni jotain keppiä maasta. Laskin jalan maahan, mutta astuinkin vahingossa sen haravan päälle ja ...."##$$$*X**##" ... haravan piikki meni "roksien" pohjan läpi ja suoraan keskelle jalkapohjaa!!!!!!!! Kun selvisin kiroilusta ja sain se tossun jalasta irti, hypin alakertaan ja suoraan suihkuun pesemään jalan. Onni onnettumuudessa tossu pysäytti edes vähän eikä piikki onnistunut iskeytymään kovin syvälle! En muista edes milloin olen viimeksi saanut jäykkäkouristusrokotetta! Siistin haavan ja toivoin ettei minkäänlaisia myrkytyksiä tule ... eikä tullut. Jalka voi hyvin ja voin lähteä reissuun!
Mies yritti kyllä puolestaan estää matkantekoani eilen. Iltaterassi-istuskelujen jälkeen kotiin tultua mies alkoi jostain syystä voida pahoin ja vietti suurimman osan illasta vessanpönttöä halaillen (olin odotellut hänen halailevan minua viimeisinä yhteisinä iltoina ennen matkaani). Joku pikamahatauti iski päälle eikä asialle voinut mitään muuta kuin, että minä ryntäsin jääkaapille ja otin varmuuden vuoksi pari rakijaryyppyä mahataudin estolääkkeeksi;) Ja komensin miehen vierashuoneeseen nukkumaan! Ei tässä mitää mahatautia tarvita!
Nyt mies on terve pöpöistä (kai) ja vietellään rauhallista sunnuntaipäivää ja hääpäivää koko perheen voimalla.

Mun pitäisi kyllä tällä hetkellä pakata, mutta roikun edelleen täällä netissä ja viestittelen viime hetken matkasuunnitelmia. Matkatavarat ovat levälleen pikkuhuoneen patjalla ... mukavassa sekasotkussa vaatteita, tuliaisia, kenkiä, meikkikamaa, rosmariinin oksia, laventelia ...Vaikea pakata, kun ei tiedä Suomen kelejä varmuudelta. Pakko ottaa pitkähihaista, vähän hellevaatetta, sateenvarjo, parit kengät.... En kyllä paljon meinaa raahata täältä, että laukkuun jää tilaa kaikkeen kivaan mitä Suomesta kannattaa tuoda tänne. Tytöt tekivät jo tuliasilistaa ja omalla listalla on suomiherkkuja ja suomikamaa ... mistä varmaan loppujen lopuksi en raaski ostaa puoliakaan.

Yritän tulla ilmoitteleemaan matkan eri etapeista, mutta jos matkaraporttia ei kuulu voitte kuvitella istuvani joko saunan lauteilla, laiturilla tai rakkaiden ystävien kanssa rupatellen pitkin yötä:)

Kun ei tekstiä synny!

2010-06-17T21:27:00.000+02:00

Ulkoa tulee ihana ruohon tuoksu. Miten siitä tuleekin aina Suomi ja Suomen kesät mieleen ja lapsuus mieleen! Ei kai ole sitten jäänyt minkäälaisia traumoja lapsuudesta, kun ruohokin saa mieleen hyviä muistoja.

Olen istunut tässä koneen edessä jo useamman illan. Tai siis ainahan mä iltasella istun tässä (ja usein myös heti töiden jälkeen), mutta yleensä sentään keskustelen jonkun kanssa tai saan jotain hyödyllistä aikaseks ... Siis onhan se keskustelukin hyödyllistä, mutta nyt tarkotan ihan sellasta kirjoittamispuolta. Olen kyllä saanut hoidettua sähköpostipuolta ja sovittua tulevan Suomen matkan suunnitelmia (niitä matkan virallisen puolen suunnitelmia, lomaa ei tarvitse paljon suunnitella ... tietään jo missä olen ja milloin), mutta se mitä nyt pitäis saada kiireen vilkkaan valmiiksi ei onnistu!! Yksinkertaisesti en keksi mitä kirjoittaa!!! Pää on tyhjä eikä mitään järkevää lausetta tule! Sen takia en ole edes yrittänyt tännekään raapustella, kun olen yrittänyt keskittyä esittelemän itseäni ja uusia nettisivujani ja tietysti sitä loma-asuntoa. Sivujen tekijä kokosi jo erittäin nopeasti raamit sivuille ja sain suurimman osan teksteistä jo kirjoitettua. Mutta nyt ne kohdat mitkä luulin naputtelevani lunkisti olan yli ei onnistukaan. Istun ja tuijotan tyhjää valkoista pohjaa .... eilen illalla menin terassille välillä jumppaamaan, välillä heittelin salmiakkia suuhun, taisin jopa silittää muutaman vaatekappaleen (jos tuota hommaa teen vapaaehtoisesti niin asiat on aika huonosti), mutta mikään ei auttanut. Onko vika siinä ettei talossa ole nykyään ollenkaa hiljaista vai olenko tottunut siihen, että mies on iltasella hommissa?? Nyt mies on kotosalla "lomalla" ja toisesta päästä olohuonetta kuuluu tasainen bbbbbzzzzzz ... ei mies kuorsaa vaan katsoo jalkapalloa!! Onneks Kroatia ei ole pelaamassa, silloin tuohon torvien tasaisen ujelluksen väliin saattaisi tulla kovenpi äänistä huutoa tai ainakin muutama voimasana.
Ehkä saan huomenillalla jotain aikaiseksi .. toivotaan inspiroivaa perjantai-iltaa:)

Hot Hot Hot!

2010-06-12T18:35:00.000+02:00

Helle ihana helle on hellinyt meitä koko viikon!!

Lämpötila on ollut parina päivänä jo yli 30 astetta, ihmiset tuntuvat valittelevan kuumuutta, mutta mä vaan nautin! Ihanaa kun ei tarvitse vetää montaa vaatekertaa päälle ja sukat on saaneet jäädä jo laatikon pohjalle. Iltasella ollaan istuttu joko omalla terassilla tai naapuriravintolan terassilla nautiskelle vienosta tuulesta ja kirkkaasta tähtitaivaasta. Uh ja ah mikä autuus!! Miten nautinkaan kesästä!!

Koululaiset vetävät viimeisiä päiviä koulussa. Enää viikko pakerrusta ja sitten kahden ja puolen kuukauden loma oppilailla ... ja meillä vanhemmilla! Pitää vaan ostaa bussikortti ja ja päästää lapset vapaalle, aamulla taitavat hävitä rantaan ja tulla illalla kotiin suihkuun ja nukkumaan. Ja niin koko kesä.

Toissailtana oli koulun kevätjuhla ja nuorimmainen sooloili kuoron kanssa muutamissa kappaleissa. Koko juhlan teema oli "Africa & we are the world". Idea oli lähtenyt siitä, kun talven aikana koululaiset olivat keränneet rahaa Ruandan lapsille koulunkäyntiä varten. Laulua, leikkiä ja muuta ohjelmaa oli kroatian, enkun, saksan, italian ja tietenkin swahilin kielellä. Ekaluokkalaiset olivat aivan herttaisia, niin mukana kaikessa... yläluokkalaiset yrittivät olla sitten arvokkaita ja vakavampia... siinä kyllä eivät onnistuneet kovinkaan hyvin.

Kotona on tällä hetkellä melkoinen tohina taas meneillään ... nuorimmainen laulaa illalla karaokekilpailuissa ja on viimeiset pari tuntia kaivellut vaatekaappeja ja aina välillä huutaa "äiti, mitä mä laitan päälle?? Mulla ei oo mitää kivaa vaatetta!" Kuulostaa niin kauheen tutulta, ihan kuin olis joskus itekin tolleen huutanut ja hermoillut;)

Nyt kamerat kassiin ja helmat heilumaan ja menoks:)

Kesä!

2010-06-05T23:11:00.000+02:00

Kesä on vihdoinkin tullut .. kai se nyt jää eikä petä meitä taas niin kuin muutaman kerran tänä keväänä! Aina on alkanut niin ihanasti ja sitten ... loppu! Sateita, tuulia, kylmää ja kesä on vaihtunut syksyiseen oloon. Mutta tällä kertaa ei saa mennä pieleen, tällä kertaa jo allakkaa katsomalla pitää olla kesä!!

Istun terassilla, ulkona omalla pihalla. Ympärillä pimeää, hämärä lyhty antaa sen verran valoa, että nään naputella vaikka sokkonahan tämä muutenkin jo menee. Kirkon kello löi juuri yksitoista yöllä. Kaukana edessä vastapäisellä rinteellä välkehtii tuulen väreessä katuvalot ja alla olevista taloista kuuluu musiikkia ja koiran haukuntaa. Mikä fiilis istua tässä ulkona! Tätä lämpöä ja kesää olen odottanut!!
Päivällä tässä terassilla oli jo aivan helle! Vetäydyin vastoin tahtoani viiniköynnösten alle varjoon ettei aurinko olisi paahtanut täysille jugurtin vaaleaan vartalooni. Olo oli kyllä kuin sisiliskolla keväsin, kun etsii auringon lämmittämää paikkaa kivetyksellä. Yritin levittää itseni mahdollisimman tasaisesti kansituolille ja imeä auringon lämpöä itseeni ... aivan kuin aurinko karkaisi pian jonnekin kauas pois eikä tulisi ikinä takaisin. Mutta vastahan aurinko alkaa lämmittää ja lämmittää meitä koko tulevan kesän ... kai ...

Aivastuttaa!

2010-06-01T22:18:00.000+02:00

Istun viltti niskassa ja villasukat jalassa. Yritän pelotella alkavaa flunssa pois keinolla millä hyvänsä ... hus hus pois meiltä!! Viime lauantainen terassi-istunto viileässä kevätyössä ei tainnut tehdä hyvää. Muutaman päivän kurkku on ollut karhea ja nyt kyllä paleltaa siihen malliin et ei hyvä!! Heitin muutaman miehen jättivitamiini/immuunitabletit naamaan ... auttaakohan ne???

Yritän nyt saada itseni aktiivisemmaksi täällä blogin puolella. En tiedä tuleeko mitään järkevää tekstiä, ehkä saattaa enemmän tulla tälläistä yksinpuhelua, ajatuksen virtaa ... ei siis mitään kummempaa kun täällä ei tapahdu nyt mitään kummempaa ... yleensä.
Kuvia en ole ottanut piitkiiiiin aikoihin, kamera on tytöillä käytössä jatkuvasti ja taitavat kuvailla kavereita (=poikia) koko ajan. Muutaman ruusukuvan nuorimmainen otti, kun vaan tietäisin mihin ne latasi.

Sain kommennuksen tyhjentää tätä vanhaa konetta liioista kuvista ja videoista. Kone oli huollossa ja vetelee kuulemma viimeisiä ... sniiifff:( Luulin koneen olevan täynnä viruksia ym, mutta on vain liian täynnä eikä muistitilaa ole enää kuin hippunen jäljellä. Jonkinlaisella siivouksella saisi kuulemma hieman pelastettua tilannetta ... edes joksikin aikaa. Rahaa ei kyllä todellakaan olisi uuteen koneeseen eli nyt pitää helliä ja paijata tätä laatikkoa. Kahdella koneella meidän perheen naiset pärjäävät, mutta yhdella tekee jo tiukkaa!

Nyt on saatu jonkinlaista selvyyttä kesän matkaan. Matkustajalista on jo olemassa eli "here we come Finland!" Viikon "työkeikka" ja sitten ihan omaa lomaa kymmenen päivää Suomessa. Ajatelkaa, en ole ikinä ollut omalla lomalla ilman lapsia tai miestä!! Olen jo vuoden verran haaveillut tästä lomasta, miettinyt onnistuukohan se, tehnyt suunnitelmia ja nyt se sitten kai toteutuu. Vihdoinkin ... kai ... en uskalla edes vielä tosissaan ajatella sitä ...
Pieniä hankaluuksien aiheita ja mustia pilviä matkasuunnitelmiin on aiheuttanut anoppi ja hänen negatiivinen elämänasenteensa. Tytöt eivät kuulemma voi millään olla keskenään viikkoa (mies ehkä lähtee mukaan työkeikalle varamieheksi)! Ja miksi eivät voisi olla??? Jos teen heille ruat valmiiksi (esikoinen kyllä osaa ottaa pakkasesta ruoka-aineita ja tehdäkin niistä ihan itse jotain) ja lupaavat olla kutsumatta ylimääräistä porukkaa tänne niin kyllä mä voin heihin luottaa. Mutta kun anoppi on niin epäluuloinen, pessimisti ... tyttöjen ja koiran pitäis asua heillä tuossa muutaman sadan metrin päässä se viikko. Mutta siitäkään ei tulisi muuta kuin mieletön sota. Tiedä nyt sitten mitä sanoa ... tai tiedän kyllä tarkaan mitä sanoa, mutta annetaan nyt ainakin vielä olla ... siihen asti kun pinna alkaa kiristää ja pakko päästää liian höyryt ulos!

I'm alive

2010-05-30T20:55:00.000+02:00

Täällä olen edelleen vaikka en ole mitään ilmoitellut melkein kuukauteen. Päivät menee töissä, illalla olen väsynyt ja muut hommat vievät ajatukset. Monet kerran olen jo istunut koneen eteen ja avannut blogini täynnä kirjoitusintoa, mutta jokin asia on häirinnyt ja suuret sanat häviävät kuin tuhka tuuleen.
Naamakirjaan tulee vain päivitettyä lyhyesti tekemisiä ja siitä onkin tullut yhteydenpitoväline läheisiin ja kaukaisimpiinkin ystäviin ... ja tietenkin sukulaisiin.

Kuukauden aikana on kukkulalla ollut vilinää. Suomalaisia on käynyt enemmän ja vähemmän. Amalia Mummon kammarista kävi pikavisiitillä, vedin suomalaiselle bussiryhmälle kierroksen kukkulalla ja rantakaupungissa ja vihdoin&viimein koululaisryhmä pääsi lentämään ja laskeutui kukkulalle täynnä iloa ja intoa. Parinkymmenen nuoren porukka pisti kukkulan kylän poikien elämän hetkeksi sekaisin eivätkä raukkaparat tienneet miten olisivat olleet keskellä voimakkaita ja suulaita suomalaistyttöjä:) Kouluvierailu sai aikaan uusia tuttavuuksia ja viimeisenä iltana luvattiin pitää yhteyttä vaikka kiven ja kannon kautta ... katsotaan monetko nuorista palaa ensi kesänä tänne ja kuinka monet paikalliset nuoret alkavat suunnitella matkaa kauas Pohjolaan;)
Meidänkin nuorimmainen yllätti ja alkoi puhua suomea!! Äidin iloiseksi yllätykseksi. Käänsi keskusteluja suomesta kroatiaan ja toistepäin. Kielitaito on sittenkin hiljaa hautunut pääkopassa eikä ole hävinnyt sieltä (ainakaan vielä) minnekään.

Nuorimmainen on muutenkin loistanut suorituksillaan ... suomalaisnuorten vieraillessa täällä pidettiin koulun karaokekilpailun välierä ja nuorimmainen pääsi parhaimmilla pinnoilla loppukilpailuun. Suomalaisnuoret taisivat hieman ihmetellä paikallisten menoa seuraintalolla .... laulajia ja heidän esityksiä kannustettiin taputuksin, huudoin, yhteislaulannalla, vihellyksillä ...loppuvaiheessa osa yleisöstä pisti jo tanssiksi! Meno oli kovaa ja korviahuumaavaa! Ja kaikilla (taisi) olla niin mukavaa:)
Lauantaiaamuna nuorimmainen hyppäsi hereille kahdeksalta ja suoraan sanoen ryntäsi maastojuoksukilpailuun ja palasi mitallin kanssa kotiin. Oli juossut nopeimmin omassa sarjassa. On tainnut poikien perässä juoksentelu kohentaa kuntoa huomattavasti;)

Esikoinen aloitti rantakauden ja uskaltautui jopa jo heittämään talviturkkinsa. Ensimmäisenä meidän perheestä. Viime viikolla lämpötilat oli jo keskikesän luokkaa ja rannat oli kuulemma jo täynnä auringonpalvojia.
Esikoinen jaksaa olla edelleen kotihengetär ja pitää huolta ettei pikkusisko lähde kouluun ilman lämmintä ateriaa ... siis jos menee iltapäivävuoroon. Muutenkin esikoisen elämä on rauhottunut ... viikolla on kotona ja viikonloppuisin menee omia menojaan. Katsotaan mitä kesä ja syksy tuo tullessaan ...

Ulkona sataa tasaiseen tahtiin, ensi viikon työvaatteet odottavat silittäjää ... onneks ensi viikolla on vain neljä työpäivään, torstai on täällä pyhä. Ja neljän viikon kuluttua alkaa kesäloma ... jihuuuu!! Ja ehkä edessä on matka Suomeen!

Puli puli ... vettä tuli

2010-05-06T21:29:00.000+02:00

Vettä sataa ja sataa ja sataa!!
Kaivoin taas kukkakumpparit esille kaapin pohjalta jonne olin ne jo parisen viikkoa sitten siirtänyt. Aamulla teki mieli kääntää kylkeä ja vetää peitto korville, kun ikkunan takaa kuului kunnon lorina ja loiske ... sitä vettä tuli meinaan todellakin kaatamalla.
Viime viikon mahtavat kesäkelit on kuin unta vaan! Olisi sittenkin pitänyt laittaa varpaankynsiin iloiset kesävärit, ehkä edes se piristäisi syyssäässä:/ Ainoa hyvä puoli tässä sateessa on se ettei tarvitse kastella koko ajan kasvimaita ja kukkapurkkeja ... aina pitää löytää se positiivinen puoli asiasta;)

Töissä on kiirettä. Alan pelkäämään pahinta ja epäilemään, että kiire jää pysyväksi. Ei siinä kiireessä itseasiassa ole mitään pahaa, meneepä työpäivä nopeammin. Mutta kun olen aivan puhki poikki ventti töistä tultua ettei jaksa innostua oikein mistään ja ensimmäinen ajatus kotiovella on, että "antakaa mun olla edes hetki omissa oloissa" niin silloin kiire ei ole hyvä juttu. Tahti on mennyt töissä niin kovaksi ettemme ennätä edes kunnolla lakisääteistä taukoa pitämään. Tai onkohan se edes missään laissa ... mutta ainakin työsopimuksessa on maininta jostain puolen tunnin tauosta ... mitä emme ikinä ole ennättäneet pitämään yhteen pötköön. Kahvit juodaan leipälaatikon päällä istuen ja vahtien ettei kukaan yläkerran rouvista tule kurkkaamaan meidän kellariin. Ja ruokaa vaan tehdään, ei sitä ennätä syödä! Kotiin tulen niin nälissäni etten enää edes viitsi syödä. Siis eihän siinä kokkaillessa saa edes syödä, mutta olisihan se hyvä että työntekijä voisi piiloutua johonkin koloon ja järsiä edes jonkinlaista välipalaa kerätäkseen voimia työntekoon. Tänään sentään skoolailtiin kaiken kiireen keskellä jugurttipurkilla ja heitettiin vahvistavaa ainetta naamaan.
Tuon kiireen keskellä totesin miten hyvä juttu on mukavat työkaverit. Kun joku meistä on huonolla tuulella tai muuten vain allapäin, niin kyllä jaksavat työkaverit piristää mieltä. Jos ei muu auta niin pistetään lauluks tai ainakin jotain siihen suuntaan .. ja hommat hoituu .. edes jotenkin.

Kiireestä johtuen niskat ovat alkaneet taas oireilla. Onneksi naapurissa asuu ihana ystävä jolle voin soittaa ja juosta apua hakemaan. Maanantain shiatsusessio venyi jopa neljä tuntiseksi!! Ei ollut tarkoitus viipyä ihan niin pitkään, mutta kun ensin piti käydä läpi kuulumiset ja sitten tuli naapuri käymään ja käyntiin läpi hänen kuulumiset ja vasta sitten sain luvan asettautua pöydälle käsittelyyn. Ja mikä autuus ja ihanuus koitti!! Ystävä on hankkinut mahtavat hieronnassa käytettävät lisätyynyt/tuet. Niiden päälle kun asettuu tuntuu, että lepäät pehmeän pilven päällä ja jokainen ruumiinjäsen löytää oman paikkansa. Taustalla rauhallinen musiikki ja välillä leppoisaa jutustelua ... kahden tunnin käsittelyn jälkeen olin taivaissa:)
Toissapäivänä esikoinen kävi leikkaamassa ystävän hiukset ja vastapalvelukseksi saa kuulemma käsittelyn ...hyvää vaihtokauppaa.

Jos paikallinen sanonta "prvo pa muško" pitää paikkansa, niin apartmanin vuokraus on lähtenyt hyvin käyntiin. Sanonnan mukaan hyvää onnea tuottaa, jos mies onnittelee naista ensimmäisenä tai jos mies tulee käymään kylässä ekana jne. Ensimmäinen vieras meidän "vierashuoneessa" oli se mies:) Ekanahan piti tulla se koululaisryhmä, mutta tuhkapilvi sekoitti heidän suunnitelmat. Ja niin miespuolinen vieras oli ensimmäinen:)
Ja sama vieras käväisi viime viikonloppuna vietettyään viikon maan etelänurkilla. Onneksi ilmat suosi matkalaisia ja saivat nauttia mahtavista kevätsäistä.
Kiitos vaan mukavasta vierailusta ja sainpahan taas höpöttää suomeks riittävästi;)

Leen@ pääsi kotiin

2010-05-06T19:33:00.000+02:00

Leenan veljen sanoja lainaten blogiystävä Leen@ pääsi vihdoinkin kotiin ...
Kiitos Leen@ rohkaisevista kommenteista viimeisten parin vuoden aikana.

~~~

2010-04-29T20:42:00.000+02:00

Miksi niin harvoilla tieto, elämänkokemus
ja viisaus yhdistyy harmoniseksi, lämpimäksi
persoonallisuudeksi? Sellaisen kohdatessani
lämmittelen salaa hänen valossaan, ja illalla
olen iloinen hyvästä päivästä.

-Marjatta Viikilä

Aurinkoa aurinkoa!!

2010-04-28T21:51:00.000+02:00

Vanha potkulauta on saanut uuden käyttötarkoituksen. Satula on jo hävinnyt matkanvarrella ja ruoste on lukinnut jarrut käyttökelvottomiksi. Mies halusi jo heittää roskalavalle entisen kulkuvälineensä, mutta pidin kaksin käsin kiinni. Niin monet kerrat on meidänkin tytöt ja serkkupoika vilistäneet sen kyydissä yksi kerrallaan tai kaikki kolme samaan aikaan kotikadulla ettei tuota niin vaan heitetä jorpakkoon. Välillä sen on hävinnyt talon kulmalta ja löydetty hylättynä muutaman metrin päästä talolta, ohi kulkeneet pojat ovat lainanneet ja kokeilleet miten on kulkenut alamäessä. Nyt potkulauta saa viettää eläkepäiviään talon edustalla ja muistuttaa miestä nuoruusvuosista ....

Kukat tuoksuu ja kaiken maailman ötökät ovat alkaneet lennellä ympäriinsä.

Se on nyt kuulkaas kunnon kevät! Tai itseasiassa tuntui jo ihan kesältä .. ainakin lämpötilan mukaan. Toissailtana oli varjossa +25!! Ja vappuaatoksi on luvassa jopa +28 astetta. Mutta eihän nämä lämpötilat varmaan pysyviksi jää, luvassa jo sateita ja tuulia ensi viikolle.

Aivan ihanalta kyllä tuntuu lämmittää luita tuossa terassilla, mutta auringon porottaminen kyllä taas tietää kasteluruljanssi alkamista. Joka ilta roikun tuolla letkun jatkona alatasanteelta ylätasanteelle ja oikealta vasemmalle. Ja ruoho kasvaa hurjaa vauhtia ja minä taas heilun trimmerin kanssa välillä ylhäällä ja välillä alhaalla.

Tanssiviikonloppu meni kunnialla ohi ja huoneemme testattiin miten kestää neljä nuorta slovenialaista neitokaista. Perjantaina tulivat mielettömien matkalaukkujen kanssa ja vetivät laukkujen kätköistä varapatjaa, vedenkeitintä, läppäriä, pastaa, muutaman pullon .... kaikkea erittäin tärkeää kamaa mitä teini-ikäiset nuoret neidit voivat tarvita tulleessaan Kukkulalle tanssiviikonlopuksi. Kymmenen aikaa perjantai-iltana aloin jo miettiä olenko tehnyt elämäni tyhmimmän päätöksen huoneen vuokraamisesta ... yläkerran päädystä kuului meinaan sellainen kirkuminen ja äänekäs keskustelu ja musiikin pauhu ja huonekalujen siirtämisen aiheuttamaa kolinaa, että todellakin mietin mitä tuli tehtyä. Mutta kello yksitoista tuli yhtäkkiä hiljaisuus!! Aivan kuin joku olisi komentanut bileiden loppuvan sillä sekunnilla. Se taitaa olla sitä slovenialaista järjestelmällisyyttä ja kuria ;)

Lauantaina tyttöjä ei talossa näkynyt vaan vetivät hiphopryhmiä halukkaille. Sunnuntaina pakkasivat patjansa ja keittimensä takaisin kapsäkkeihin ja lähtivät koteihinsa.

Huone siis kesti neljän teinarin viikonlopun vieton:)

Tänään olen pitänyt lepopäivän, en ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin nauttinut terassilla auringosta töiden jälkeen. Avasin kirjan ja aloin lukemaan, mutta aurinko paistoi niin kirkkaasti ettei siitä tullut mitään. Oli mukavampaa pistää silmät kiinni ja antaa kaikkien aistien nauttia ensimmäisistä lämpösistä päivistä.

Kyllä sitä taas huomenna ennättää silittää ja pyyhkiä pölyjä ja leikata nurmikkoa ja pestä pyykkiä ja komentaa tyttöjä (ja miestä) ja ....

Tänään vaan nautin:)

Eka vieras koekäyttänyt

2010-04-23T21:33:00.000+02:00

Se on nyt sitten valmis ... kutakuinkin!
Pieniä ... ja vähän isompiakin yksityiskohtia vielä lisäillään kunhan löytyy mieleisiä. Mutta ensimmäinen vieras jo tuli ja jatkoi matkaansa kohti etelää. Tulee kuulemma kotimatkalla taas piipahtamaan ja tuo tuulahduksen etelän elämästä.
Uudet vierat valtasivat tänään iltapäivällä huoneen ja nyt tuolla keskustelee todella äänekkäästi neljä nuorta slovenialaista neitiä. Jos tuota menoa jatkavat koko viikonlopun, joudun valitettavasti hiljentämään heitä. Mutta ehkä huominen tanssipäivä vie pikkasen mehuja eivätkä jaksakaan bilettää kovin äänekkäästi. Mutta kestetään tämä viikonloppu.
Tästä tämä nyt sitten kai alkaa:)

Viime viikko oli todella kiireistä. Viikonloppu jännättiin pääsevätkö koululaiset matkaa vai ei, sitten kävi ilmi etteivät pääse ja saatiin pari päivää lisäaikaa valmisteluissa. Töissä kiirettä ja illat menneet kaikenlaisissa hommissa. Uni on maistunut heti, kun on istahtanut sohvalle tai laskenut pään tyynynelle. Mies sanoi ottavansa minusta kuvan ... on meinaan löytänyt minut useampana iltana silmälaisit silmillä kirja kädessä ja täysin unten mailla:) Ja valot tietenkin palaa ja telkkarikin saattaa vielä toitottaa myöhäisillan ohjelmaa!
Mutta nyt tämä viikonloppu huilataan ja otetaan iisisti ... tanssin merkeissä :)

Parsaa parsaa parsaa !!

2010-04-19T21:37:00.000+02:00

Kevään varmin merkki on ihmiset parsakimppujen kanssa. Villiparsaa etsitään metsistä sankoin joukoin pelkäämättä ilkeitä punkkeja tai vielä keväthorroksessa olevia käärmeitä. Konkariparsankerääjän erottaa uraansa aloittavasta kerääjästä pitkästä kepistä jolla sohitaan ensin pensaikkoa ja kivikkoa pelotellen käärmeet pois. Konkarilla on ehkä myös kunnon jalkineet jalassa ettei minkäänlaiset kivikot tai kalliot estä kiipeämästä vaikeimpiin paikkoihin. Käsineet ovat hyvä lisäapu, koska villiparsa kasvaa yleensä kaikkein piikikkäimpien puskien sisällä. Ja hyvä näkö ja harjaantunut silmä on se paras apuväline sillä vihreänruskeita parsan versoja on todella vaikea erottaa muusta kasvillisuudesta.

Mutta jos jostain syystä ei halua lähteä hikoilemaan ja tarpoamaan mitä vaikeampi kulkuiseen maastoon, kimpun villiparsaa voi ostaa tien laidoilla siesovilta parsanmyyjiltä. Monet heistä keräävät vuoden tienesti pelkällä muutaman viikon kestävällä parsakaudella. Omasta mielestä he ovat kyllä palkkansa ansainneet, sen verran vaikeaa parsan kerääminen joskus on. Ja jopa vaarallista;)
Torilta saa ehkä vielä helpoimmalla kimpun tuota kallisarvoista ja herkullista vitamiinipommia. Siitä keinosta puuttuu kuitenkin "se jokin", pitää tavallaan nähdä vaivaa parsanversojen takia.

Jos on hyvä satovuosi, me emme osta torilta emmekä tienvarsimyyjiltä parsanversoja vaan meille riittää oman tontin antimet. Joka päivä käyn kierroksella kalliolla ja yleensä sieltä löytyy riittävästi versoja kahden hengen omelettia varten. Ja kukkapenkissä kasvaa niitä siemenistä kasvatettuja joita ei syödä valkoisina vaan annetaan versojen reilusti nousta mullan yläpuolelle ja alkaa vihertää.

Parsa on mitä mahtavin keväinen vitamiinipommi ... nokkosen rinnalla :)

Kiireitä!

2010-04-17T21:50:00.000+02:00

Parin viikon kiireet ovat pitäneet melkoisessa vauhdissa ettei illalla ole yksinkertaisesti voimia kirjoitella mitään järkevää ( jos nyt tämäkään postaus on niin järkevä ). Naamakirjassa jaksaa päivitellä tekemisiä, koska siellä ei tarvitse keksittyä niin kauheesti ... sorry kaverit;)

Töissä on kiireetä ja tehdään päiviä ilman taukoa, muutama työkaveri on ollut sairaslomalla ja sen takia meiltä on siirretty yksi työntekijä tuuraamaan pikkupäikkäriin. Ja me saadaan sitten tehdä hommia niska limassa!! Kotiin tultua heitän kassin naulakkoon ja komennan muita antamaan puolen tunnin rauhottumisajan, muuten ei tulis mitään.

Lisäkiireitä on antanut apartmanin valmistelu ensi viikkoa varten. Kauhealla tohinalla ollaan etsitty tavaraa ... mies on poranut, laitellut listoja, tehnyt terassin maansiirtohommia, kiviseinää on noussut ... minä siinä sivussa olen heittellyt ruohonjyviä, istutellut kukkia, hermoillut kun en löydä mieleisiä tavaroita, hermostuttanut siinä samalla miestä homputtamalla nopeampaan toimintaan, hionnut vanhaa puupöytää ... Juuri kun kaikki näytti siltä, että saamme paikat kuntoon maanantaihin mennessä, Islannin tulivuori alkoi tupruttamaan siihen malliin etteivät koululaiset pääsekään Suomesta tänne!!! Tälläistä voi todellakin tapahtua vain kerran elämässä meidän leveysasteilla :O

Koko loppuviikko ollaan roikuttu netissä, laitettu viestejä puolin ja toisin, mutta näyttää todellakin siltä että matka joudutaan siirtämään ensi kuuhun. Kunhan nyt vaan saavat lennot siirrettyä sinne! Harmittaa ihan niiden nuorten puolesta, olivat jo ostaneet tuliaiset ja jopa pakanneet laukut. Mutta eihän näille luonnon mullistuksille mitään voi! Nyt ovat saaneet aihetta sanoa "mitä mä sanoin!" ne ihmiset jotka vannovat vuonna 2012 tapahtuvan jotain aivan kauheaa ... johan jo vaikka mitä on tänä vuonna tapahtunut.

Mutta ei olla nyt ihan turhaan kiirehditty huoneen valmistuksen suhteen. Torstaina sieltä Suomesta pitäisi tulla eräs herrasmies moottoripyörällään ( pitää nyt mainostaa, kun niin pitkän matkan meinaa tehdä edestakaisin ) ja lupasi pysähtyä tässä meillä :) Hänen matka jatkuu aivan Etelä-Kroatiaan Dubrovnikiin asti eli kyllä kannattaa tässä Kukkulalla levähtää.

Ja seuraavana viikonloppuna on kylässä tanssitapahtuma ja meille tulee yöpymään siihen osallistujia. Jos nyt joku sattuu kylän lähimaisemiin, niin tänne vaan tanssailemaan 24.-25.4. Ilmaisissa workshopeissa voi oppia lattareita, hip hopia, reggetonea, salsaa, napatanssia, tangoa ... vaikka mitä!

Tiistain käytiin miehen kanssa pikakäynnillä pääkaupungissa. Matkan päätarkoitus oli miehen kontrollikäynti leikanneen kirurgin luona ja siinä sivussa juhlittiin mun synttäreitä. Ei niitä sitten tullut mitenkään sen kummemmin juhlittua siinä matkalla, kun suurin osa päivästä meni poliklinikalla odotellessa. Sushit jäi syömät nyt tällä kertaa :( Ja parkkisakkokin tuli muistoksi reissusta! ( Kyllä kannattais joskus kuunnella vaimoa! )

Lääkäri oli erittäin tyytyväinen miehen kuntoon ja vointiin. Ja naureskellen sanoi miehen varmaan vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta "komentelevan" minua. Mies menee maanantaina vielä omalle syöpälääkärille käymään ja sitten kuulee hänen mielipiteen. Vaikka tuo kirurgi selvitteli asoita oikein selkeästi ja oli tyytyväinen, odotan kuitenkin onkologin tulkintaa ...

Kotona meitä odotti matkan jälkeen esikoisen tekemä pizza ja tyttöjen yhdessä tekemä synttärikakku:) Jauhoja ja taikinaa oli kuulemma ollut vaikka missä, mutta hyvin olivat siivonneet kun paikat oli puhtaat. Aina on ihana tehdä pikavisiittejä pääkaupunkiin, mutta kyllä siinä matkassa väsähtää! Ja ehkä sitä tuli hieman jännitettyä mitä lääkäri sanoo.

Tänään oli Kukkullalla ensimmäinen t-paitakelipäivä. Tähän asti on ollut sen verran viileää, ettei lyhythihaisella ole tarjennut. Ja yöt ovat edelleenkin melko viileitä. Ruoho kasvaa, perhoset lentää ja kirsikkapuut kukkii:) Ensimmäiset vaskitsat on nähty ja villiparsaomeletit syöty. Nythän se parsakausi on parhaimmillaan ja ihmiset juoksee taas pitkin metsiä villiparsaa etsien. Onneksi omalta tontilta löytyy sen verran parsaa ettei tarvitse lähteä punkkien ja käärmeiden syötäväksi.

Olimme ajatelleet järjestää huomenna apartmanin avajaiset, mutta taidamme siirtää sitä muutamalla viikolla. Antakoot nyt ensimmäiset vieraat ensin alkuarvostelut ja juhlitaan sitten myöhemmin. Nyt ei edes voimat riitä juhlien järjestelyyn!

Mutta jos joku teistä suunnittelee Kroatiaan matkaa ja vielä Kukkulan suunnalle ja tarvitsee majapaikkaa, ottakaa ihmeessä yhteyttä! Tilaa aina löytyy:)

Syödää syödään ja vielä kerran ...

2010-04-05T14:36:00.000+02:00

Pyhät ovat ihaa pakkolepoa työssäkäyvälle.

Ja kun vielä osaa ottaa ne siltä kannalta ettei tee yhtään mitään järkevää vaan roikkuu netissä, siirtyilee sohvalta nojatuoliin, nukkuu pitkään ja menee myöhään nukkumaan. Tietenkin ne pakolliset hommat on tehtävä eli täytettävä pesukoneet ja korjattava hieman tavaroita ohimennen omille paikoille. Mutta niissä ei nyt liikaa rasitu.

Ilmatkin suosii tällä kertaa laiskaa ihmistä ... ei houkuttele tasaisen harmaan hiljainen sade kovin paljon ulos. Jos olisi kaunis kevätilma, sormet alkaisi syyhytä kukkapenkkiin tai ainakin olisi koko ajan sellainen tunne, että pitäisi tehdä jotain. Mutta onneksi ei nyt sitten aurinko viitsi paistaa.

Vielä kun onnnistuu organisoimaan asiat niin ettei tarvitse edes itse joka päivä kokkailla, niin hyvin menee!

Eilen aloitimme syömisurakan runsaalla pääsiäisaterialla johon perinteen mukaan kuuluu kevätsipulia, värjättyjä kananmunia, kinkkua, "ranskalaista salaattia", leivonnaisia, makeaa leipää.... Tytöt olivat sitä ennen tietenkin maistelleet löytämiään suklaamunia (otin niistä kyllä verotusosan etteivät saa suklaaähkyä heti aamutuimaan).

Pari tuntia pidimme taukoa ruokailussa ja käytimme sen ajan pääsiäismessuun ja hetken rauhottumiseen.

Messun jälkeen olikin jo kiire auttamaan anoppia pääsiäisaterian pöytään kantamisessa. Jälleen kerran kokoonnuimme koko pieni suku ison pöydän ääreen. Esikoinen ei kyllä osallistunut ruokailuu ... hän on ollut parin viikon aikana muutamina päivinä eräässä kahvilassa aputyttönä ja eilen oli koko päivän hommmissa. (Mutta nana pakkasi tietenkin kotiin lähtiessämme esikoiselle aterian mukaan iltapalaksi.)

Ateria oli taas jälleen kerran aivan liian runsas. Tai eihän se olisi, jos ei tunkisi itseensä liikaa ruokaa ja juomaa. Kunpa osaisi lopettaa jo ennen kuin maha alkaa muistuttaa potkupalloa!

Alkuruokaksi oli tietenkin kanakeittoa ... kirkasta sellaista, jatkona kalkkunaa ja karitsaa mlincien kera. Lisukkeina vihreää salaattia, kaalisalaattia, ranskalaista salaattia, kevätsipuleita .... ja juomana hyvää ja vahvaa punaviintä!

Miten voikaan tuo kaikki maistua niin hyvältä???!!! Silmät söisivät enemmän kuin mitä maha vetää!

Mutta onneksi ruokailemme kiirettömästi, rauhallisella tempolla, välillä jopa lepäillen vierellä sohvalla;) Keskustelua riittää, suut käyvät ...

Ruokailun jälkeen suuren pöydän ympärillä oli erittäin tyytyväistä porukkaa ... väki oli kyllä hieman nuutunutta johtuen ylensyönnistä ja alkavasta väsymyksestä. Nuorempi väki siirtyi jo toiseen huoneeseen vaakatasoon telkkarin eteen ... käly valtasi keittiön sohvan ensimmäisenä ja kälyn mies veti peiton korvilleen toisessa huoneessa. Hiljalleen yhdestä huoneesta kuului tasaista kuorsausta, me keittiöön jääneet rupattelimme viinilasien ääressä ja nuoriso hiippaili nanan leivosvarastoa tarkastelemassa.

Kahvihammasta alkoi kyllä pian kolottaa ja nanan kiikutti suuren leivoslautasen keittiön pöydälle. Eihän niitä leivonnaisia voinut vaan katsella vaan tietenkin piti maistaa joka laatua ja vielä ottaa pari palaa kiellon päälle. Eli taas syötiin ja syötiin!!

Pakollinen happihyppely tuli tehtyä, kun piti kävellä nuo pari sataa metriä anoppilasta kotiin. Matka oli niin rankka, että kotona piti ottaa rauhallisesti siirtyillen sohvalta nojatuoliin ja siinä välillä koneelle nettimaailmaa vilkaisemaan.

Ja ettei päivää lopeta ihan eri tavalla kuin mitä se on mennyt niin pitihän sitä iltapalaksi tunkea suuhun taas hieman suolaista, pikkasen makeaa ja vielä päälle lasillinen punaista nestettä ....

Pääsiäisenä tulee levätä ja syödä!! Eli jatketaan tänää samaa rataa:)

Sretan Uskrs!!

2010-04-03T22:21:00.000+02:00

Hauskaa pääsiäistä kaikille!!

Kohta alkaa kirkon kellot kilkattamaan ja pääsiäisen vietto voi alkaa!

Koristeita on hieman esillä; munat on värjätty; salaatti tehty, samoin piirakka; kaupasta ostettu loput herkut ja vielä pitää piilottaa suklaamunat.

Suomessa pääsiäistä on taidettu juhlia jo perjantaista lähtien. Ja me vasta aloittelemme.

Täällähän perjantaina paastotaan ja yritetään ottaa mahdollisimman rauhallisesti ... miten sitä nyt pystyy töiden ja muiden menojen suhteen....

Mekin miehen kanssa juostiin vessankaappiostoksilla vielä perjantaina töiden jälkeen. Löysimme kuitenkin pienen rauhallisen hetken ja mies ennätti käydä ripittäymässä ennen pääsiäistä. Itse sain istahtaa pienen hetken kirkossa aivan omassa rauhassa ja sytyttää kynttilät rakkaiden puolesta.

Siellä kirkossa istuskellessa katselin ihmispaljoutta ja mietin miten monet todellakin käyvät täällä kirkossa. Nuoria, vanhoja, naisia, lapsia, perheitä yhdessä. Jotkus tulivat vain sisälle, pysähtyivät hetkeksi ja menivät pois. Toiset jäivät jonottamaan ripittäytymistä, toiset istuivat vakiopaikalleen ja jäivät odottamaan messua. Tuntui hyvältä istahtaa se pieni hetki raskaan viikon jälkeen ja hengähtää syvää. Ajatus siitä, että kirkon ulkopuolella kuhisee kaupungin kiire ja siellä sisällä vallitsee rauha ja hiljaisuus lukuisista ihmisistä huolimatta tuntui hyvältä.

Tuollaisia rauhallisia hetkiä on hyvä olla aina välillä.

Päivä kuluvat niin nopeasti kaikken kiireen keskellä ...

välillä mennää vauhdilla eteenpäin ja hetken päästä otetaan suuri askel takaisin. Aivan kuin joku pitäisi suuressa kumilangassa kiinni... välillä vähän löysäisi ja yhtäkkiä kiristäisikin ja vetäisi vielä puoleensa! Juuri kun ajattelen, että kyllä meillä on nyt niin ihanan rauhallista ja kaikki ovat iloisia tuleekin jokin takapakki ja vetää suupielet toiseen suuntaan. Mutta niin kai nyt pitää olla. Eteenpäin kuitenkin mennää ja vauhdilla!

"Vierashuone" valmistautuu ottaamaan ensimmäisiä vieraita vastaan. Vähän kaikkea vielä puuttuu, mutta tärkeimmät ja suurimmat asiat on jo paikoillaan. Ensimmäisille vieraille taitaa olla se sänky tärkein asia, heillä tulee olemaan niin paljon ohjelmaa etteivät ennätä muuta tehdäkään siellä kuin nukkua.

Apartmanin kohentaminen on vienyt miehen aikaa niin ettei ole ennättänyt paneutua kokeiden tuloksiin. Hän haki ne maanantaina ja laittoin muiden papereiden joukkoon. Ensi viikolla pitää soittaa ja varata aika pääkaupunkiin leikanneelle lääkärille ja täällä omalle syöpälääkärille. Luin tulokset läpi ... en tiedä oikein mitä sanoa ... Olisin halunnut soittaa sukulaismiehelle ja kysyä hänen mielipidettä, mutta en viitsinyt häiritä nyt pääsiäispyhinä, laitan paprut hänelle menemään ensi viikolla. Ei niissä mitään muuten kummenpaa ollut paitsi minua alkoi hieman häiritsemään pieni huomautus jostain imusolmukkeesta ... Se kohta jäi hieman epäselväksi. Tietenkin voisin odottaa siihen asti kunnes mies menee lääkärille, mutta siihen saatta mennä jopa kuukausi.
Mutta taas pitää hokea itselle ettei kannata murehtia etukäteen, se ei auta nyt ollenkaan!

Naputteleen pitkästä aikaa läppärillä ja tuntuu niin ihanan oudolta näppäimistö.
Läppärin laturi teki tiltin eikä sitä saanut enää korjattua. Nyt korjaaja sai hankittua tilalle uuden ja toivottavasti toimiin pidempään mitä alkuperäinen. Tuollainenkin laite kun maksaa pienen omaisuuden. Komensin ja vannotin tyttöjä hellimään konetta ja kaikki lisälaitteita nyt kuin ne olisi kultaa kalliimpia ... nämä tietsikat ja kännyt ym alkavat tulemaan pikkasen liian kalliiksi kaikkine kuluineen ja menoineen! Mutta valitettavasti ilman niitäkään ei oikein enään pärjää.

Keväinen päivä Kukkulalla!

2010-03-27T21:13:00.000+01:00

Kai se kevät on nyt sitten tullut:)

Päivä on pidentynyt ja yöllä alkaa kesäaika. Ensi viikko menee kyllä totutellessa taas uuteen rytmiin - aamulla saattaa olla vaikea herätä tuntia aikaisemmin.

Mutta onneksi on sitten illemmalla valosampaa ... ennättää tehdä enemmän hommia ulkona;)

Tänään olen ollutkin koko päivä ulkona. Siirrellyt kasveja paikasta ja penkistä toiseen, tehnyt uuden kukkapenkin "vierashuoneen" luokse, istutellut kevätkukkia ...

Vaikka aurinko ei paistanutkaan ihan siniseltä taivaalta, tuntui kyllä silmissä keväinen kirkkaus. Suomalaisella sisulla jatkoin hommia vaikka välillä aivan olemattomasta pilvestä tipahteli isoja sadepisaroita. Eihän sitä nyt ihan turhista sisälle juosta ... kun anoppikin sinitteli sateessa kasvimaalla;)

Nyt sisällä tuoksuu omalta pihalta kerätyt hyasintit ja narsissit.

Aivan ihana huumaava keväinen tuoksu!

Pitää vaan siirtää keittiön puolelle yöksi ettei huumaa nyt kuitenkaan liikaa nukkuessa.

Viikko on mennyt mieletöntä vauhtia.

Pääsin joten kuten flunssastakin iroon ... tytöt puolestaan saivat sen kukin vuorollaan.

Niiskuttavat ja puuskuttavat onneksi ilman kuumetta. Ei se näköjään heidän menoa haittaa.

Maanantaina käytiin miehen kanssa huonekaluostoksilla ...

en ole kyllä ikinä ostanut niin nopeasti avattavaa sohvaa ja ruokapöytää!

Ja vielä sohva tuli ostettua niin yllättävän värisenä! Mutta kun se mielytti miestä ja minua ja tyynyissä oli vielä isoja kukkia, niin pakkohan se oli saada. Myyjä (nuoremman puoleinen mieshenkilö) yritti kyllä myydä mulle hillitymmällä värillä, mutta kun tykästyin juuri siihen mikä oli esillä. Ja oli pakko saada juuri se, koska toista ei ollut varastossa ja tilaus menisi liian pitkälle. Eli nyt on huoneessa sitten värikäs sohva!

Mieskin vanheni tiistaina vuodella.

Ihan hyvä kun vaan vanhenee, toivottavasti saa vanheta vielä monia kymmeniä vuosia.

Miehen piti saada perjantaina ne tulokset, mutta soittivat perjantaina etteivät tulokset olekaan valmiit. Maanantaina sitten voi mennä kyselemään .. jos ovat sittenkään valmiit...

Mies tietenkin heti ajatteli, että on jotain häikkää kun joutuu odottelemaan. Mutta he olisivat kyllä varmaan pyytäneet uusiin kuvauksiin tai tutkimuksiin ... Ei turhaan murehdita etukäteen!

Tänään myytiin täällä jokaisessa kaupungissa narsisseja rintasyövän tutkimuksen ja hoidon puolesta. Edelleen liian harvat naiset käyvät säännöllisesti mammografiassa tai yleensäkin tutkituttavat itseään. Ja jatkohoidot voisivat olla huomattavasti paremmat samoin kuin tuki sairastumisen ja parantumisen jälkeen.

Osallistuttiin omalta osalta "Earth Hour" ja

istutaan nyt kynttilän valossa nuorimmaisen kanssa.

Ihanan tunnelmallista.

Laitoin uloskin lyhdyt valaisemaan terassia.

Katselin alas tuonne rantakaupunkiin päin ja siellä näyttää palavan kaikki valot ja erittäin kirkkaasti.

Pitäis vielä jaksaa tyhjentää ns.ompeluhuone. MajstorMirko lupasi tulla sen maalaamaan huomenna. Taidan vaan kasata kaikki kamat keskelle huonetta pöydälle, kai nyt osaa maalata sen verran varovasti ettei roiskuttele maalia kamojen päälle;)

Kevätpäivän kuulumisia duhadedältä

2010-03-20T20:50:00.000+01:00

Ihan kevätaurinko on kyllä ihan toisella puolella maata!

Eka kevätpäivä on mennyt Kukkulalla sumun keskellä.

Äsken yritin katsella ulos, mutta ei näkynyt rantakaupungin valoja eikä edes katuvaloja!!

Mies toi taloon viime viikolla flunssa ja minä tietenkin kaikista vastaanpyristelyistä huolimatta sain sen. Nyt on otsalohko niin kireellä ja hengitys kulkee vaan suun kautta ... siks varmaan koko ajan janottaa:)

Eilen yritin miettiä miten voisin kiinnittää "inhalaatorin" tohon nenän eteen roikkumaan kaasunaamarin tapaan ... siinä olisi taas tyttärillä nauramista ja varmaan ottaisivat äidistään kuvan ja saattaisin päätyä jonnekin naamakirjan sivuille otsikolla "mun älytön äiti". Ovat meinaan yrittäneet joskus salaa nauhottaa mun laulanteluja ja rokkailuja, mutta onneksi olen aina huomannut ajoissa ... tai sitten olen onnistunut sabotoimaan videoinnit.

Älkää muuten sitten minua syytelkö, jos parin päivän päästä alatte aivastelemaan ja nenä valuu ... en levittele tätä nyt ihan tahallaan. Flunssa on vaan jotenkin levinnyt netin kautta sinne pohjolaankin ( tai sieltä tänne;) ), sisko makaa kuulemma sängynpohjalla (pikaista paranemista) ihan lääkärin luvalla.

Yläkerrasta kuuluu mieletön jytinä ja musa huutaa täysillä. Nuorimmaisen kaveri sai jäädä yökylään ja nyt taisivat pistää diskon pystyyn. Kävivät juuri kysymässä saavatko nukkua esikoisen huoneessa, koska siellä on telkkari ja leveämpi sänky. No eivät tietenkään ... sisko ei ole paikalla enkä uskalla ilman lupaa mitään sanoa. Tehkööt siskonpedin vaan lattialle tai ahtautukoot samaan sänkyyn.

Mies kävi eilen siellä kuvauksissa. Tällä kertaa hoitui homma erittäin nopeasti, oli kuulemma vain neljä kuvattavaa jonossa. Miehen ilmoittaessa, että menee jo kotiin ihmettelin nopeaa toimintaa ja hän vastasi takaisin, että "no eihän siinä kauan mene, kun iskevät piikkiä ja pistävät koneeseen alusvaatteisillaan .. ja viel kauniit hoitsut vierellä:)". Mitä hänen mielialasta sitten voi tuon mukaan tuumata...

Viikko odotellaan tuloksia ... eli tiedossa saattaa olla melko ailahtelevaa tunnelmaa.

Onneksi miehellä on synttärit ensi viikolla joten se vie ajatuksia muualle.

Ja "vierashuoneessa" pitäisi maalata vielä kerran, että pääsee siivousosasto hommiin ja huonekalujen etsintä jatkuu.

Nyt kyllä inhottaa, kun maassa ei ole omaa IKEAa. Sieltä saisi tähän hätään edullista ja kivan näköistä kamaa. Mitään kallista kun ei kuulemma kannata laittaa, koskaan ei tiedä millaisia vieraita tulee kylään. Naapuri kunnosti pari vuotta sitten nonnan vanhan talon todella kauniisti ja kunnon materiaaleilla & kamoilla. Pari vuotta kaikki sujui hyvin ja sitten vieraaksi tuli pääkaupunkiseudulta mallineitokaisia jotka päättivätkin pitää kunnon pippalot talossa. Ja hajottivat huoneet perinpohjin!!!

En tiedä maksoivatko korvaukset, mutta naapurilta meni "turistivuokrauksesta" mehut, laittoi paikat yksinkertaisesti kuntoon ja vuokrasi nuorelle parikunnalle jatkuvaan käyttöön.

Eli varuillaan kannattaa olla tuossakin suhteessa.

Parina päivänä olemme kierrelleet huonekaluliikkeitä, mutta olen vain tullut huonolle tuulelle. Kaikki on niin rumaa tai sitten kallista tai sen yhdistelmää. Onkohan mulla jotenkin outo maku??? Jos olisi aikaa, tilaisin puusepältä vessan kaapin ja pöydän ja vaikka mitä, mutta aika käy vähiin.

Taidan laittaa vain patjat lattialle ja veloittaa vain vedestä ja sähköstä näin aluksi:)

Halvalla menee!!

Sanaton ...

2010-03-16T22:03:00.000+01:00

Tänään olisi ollut aikaa postailla vaikka mitään kauhean mullistavaa ei Kukkulalla olekaan tapahtunut.

Mutta eräs "puhelinkeskustelu" vei mehut pois!

Hävisi ne vähäisetkin sanat mielestä.

Putos pohja taas jälleen kerran jalkojen alta!

Miten aikuinen ihminen voi sanoa noin pahasti eikä edes tiedä tarkalleen tilannetta, koska on tuhansien kilsojen päässä. Ei edes enään tunne meitä kunnolla .... valitettavasti!

Kyllähän tässä iässä ja "kaiken kokeneena" pitäis arvata mitä tuleman pitää, mutta kyllä se taas kolautti.

Ei minkäänlaista positiivistä palautetta, ei kannustusta vaan aina vaan arvostelua ja "ne muut on parempia" ....

Ensin olin vihainen ja sanoin suorat sanat,

myöhemmin tuli se surullinen pettynyt mieli ...

nyt tunnen vain jonkinlaista sääliä tätä ihmistä kohtaan...

ja yritän taas työntää huomautukset sinne jonnekin ...

Kukkulalla eletään tosiaan rauhallista, tylsää arkea.

Viime viikon yllätys oli lumisade joka lamautti Kukkulan ja koko rannikon pariksi päiväksi!

Tuuli ulvoi niin kovaa, että pari koulua jäi ilman kattoa ja mies joutui jättämään auton hotellille yön ajaksi. Minä taas luistelin alas portaita ja ylöspäin tulin melkein nelinkontin:)

Onneksi sekin lumi suli erittäin nopeasti ja tänään jo tuoksui keväältä!

Mies menee perjantaina kuvauksiin joten siitä sitten myöhemmin...